Kun Turun tuomiokirkon kello lyö kuusi, Kullannuppua ja Heikki Mikolaa ei pidättele mikään.
Kopoti-kopoti-kopoti, kaviot kopsaavat asfaltilla. Ohi piispantalon, Sibelius-museon ja ohi korkealle kohoavan tuomiokirkon. Porthanin puistossa on pätkä hiekkatietä, laitetaanpa laukaksi, ettei käy tylsäksi. Aijai, mikä ihana ruohomätäs! Kullannuppu huomaa sen. Yli Aurajoen, rauhallisesti kävelysiltaa pitkin kuten muutkin kaupunkilaiset. Joka puolella päät kääntyvät, kameroita kaivetaan esiin, ihmiset pysähtyvät juttelemaan.
“Kyllä, kyllä, saa silittää, hän on oikein kiltti. Mutta varo varpaitasi!” Näin kaupunkiratsastaja Heikki Mikolan ja Kullannupun matka etenee Turun kaduilla ja kujilla.
Kullanuppu on 13-vuotias tamma, josta piti tulla ravikuningatar. Isä kun sattuu olemaan viisinkertainen ravikuningas ja Pohjoismaiden mestari Viesker; se ensimmäinen miljoona euroa voittanut suomenhevonen.
”Eipä tullut, sillä raveissa pitää ravata. Kullannuppu meni liian helposti peitsiä ja laukkaa, eikä askeleita saatu millään sopimaan. Hän on jännittäjätyyppiä”, Mikola sanoo hellästi.
Nimi oli ensin Sotavallan Epeli. Kullannupuksi sen vaihtoi mikkeliläinen romanipoika pitovaikeuksien jälkeen. Nelivuotiaana Kullannuppu sai lopullisesti kenkää raviuralta. Se myytiin ratsutallille.
“Ei tullut opetusratsuakaan. Hän ei pitänyt vaihtuvista ratsastajista ja kentän kiertämisestä. Hän halusi mennä suoraan ja lujaa, onhan hänessä sentään ravurin verta.”
Mikola oli kiirehtimässä parturiin, kun törmäsi parkkipaikalla epätoivoiseen tuttavaan, jonka piti päästä “joutavasta hevosesta heti eroon, on akuutti tilanpuute”.
”Lupasin auttaa, jos varmasti saan palauttaa hevosen kesän jälkeen. Tuolla hän asusteli metsän reunassa tyytyväisenä. Syksyllä ostin hänet.”
Mikola on tavallinen turkulaismies lähiöstä. Tyttäret alkoivat hinkua talleille heppatyttöiässä. Isä huomasi yllättäen taluttavansa ponia, kun muita avustajia ei aina löytynyt. Kummallisia elukoita, mutta kohta Mikola kiipesi itsekin satulaan.
Siitä on parikymmentä vuotta. Mikola ei lähde itse arvioimaan ratsastustaitojaan, mutta kertoo toimivansa nykyään ahkerasti muun muassa monenlaisten ratsastuskisojen tuomarina.
”Kullannuppu on ensimmäinen oma hevonen. Persoona hän on. Omituinen tyyppi.
ULLA WILLBERG, teksti
PIRITTA FORS, kuvat
Lue koko juttu painetusta toukokuun 2015 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
