Minna ja Kari Savo viljelevät Kuorevedellä maatilaa, joka sai ensimmäiset asukkaansa jo 1500-luvulla. Nykyinen isäntäpari valmistaa historiallisessa miljöössä tilajäätelöä.
Mustavalkoinen Liisa-lehmä valpastuu. Isäntä Kari Savo näkyy astelevan laitumelle. Luvassa on rapsutuksia, hyvässä lykyssä jopa herkkuja.
”Liisa on tuommoinen nuohoaja”, emäntä Minna Savo sanoo, kun lehmä tunkee päänsä Karin kainaloon. Huomiosta kilpailee nautojen joukossa puikkelehtiva Nasu-koira.
Savon pariskunta viljelee Jämsän Kuorevedellä maatilaa, joka on ollut saman suvun hallussa 1500-luvulta saakka. Vuosisatojen kuluessa on koettu niin pula- ja sotavuosia kuin maaseudun kukoistustakin.
Viime vuodet suomalainen maatalous on tarponut kannattavuuskriisissä. Savon tila on toistaiseksi pärjännyt, koska Savot uskalsivat viime vuosikymmenellä hypätä tuntemattomaan. He alkoivat valmistaa jäätelöä lehmiensä maidosta.
Minna ja Kari Savo, lapset Erika ja Elmeri Savo sekä koira nimeltä Nasu.
Ensimmäiset sähköt
Uudistusmielisyydellä on pitkät perinteet. Suinulan kylään Kuorevesijärven rannalle perustettu maatila maksoi aikoinaan veronsa Turun akatemialle. 1700-luvun lopulla akatemian verotiloilla alettiin hyödyntää maanviljelyksen uusia oppeja, mikä paransi maatalouden tuottoa.
Savon tila irrottautui yliopistosta 1800-luvun puolivälissä. Vuosisadan loppupuolella isännäksi nousi talon vanhin poika Kustaa, joka toimeliaana kunnallismiehenä oli perustamassa Kuorevedelle ensimmäistä kansakoulua. Hän myös rakennutti Savon tilan jugendtyyliset rakennukset, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka ja ovat Museoviraston suojelemat.
Todelliseen kukoistukseen tila puhkesi 1930-luvulla, jolloin isännäksi ryhtyi Kari Savon isoisä Paavo Savo. Maamieskoulun ja kansanopiston käynyt Paavo seurasi tarkkaan maatalouden kehitystä. Isäntä keskittyi viljanviljelyyn ja hankki tilalle uuden ajan ihmeitä, kuten traktorin ja leikkuupuimurin. Hän perusti oman myllyn, jonka jauhoja ja ryynejä lähti myyntiin ympäri maata. Myllyn yhteydessä toimi myös leipomo.
Kari kertoo, että tilalla elettiin ennen sotaa hyvin nykyaikaista elämää. Koska pitäjässä ei vielä ollut sähköjä, Savon tila tuotti myllyn tarvitseman energian itse höyryvoimalla. Sähköä liikeni myös päärakennuksen valaistukseen ja lämmitykseen; valurautaiset patterit olivat tallessa vielä Karinkin aikana. ”Olivat aikamoisia jytkyjä”, isäntä sanoo.
Maatalon jäätelöä tehdään ympäri Eurooppaa. Herkun salaisuus piilee aidoissa aineissa.
Taantumuksesta nousuun
Savon tilan kulta-ajan päätti sota. Se vei miehet, hevoset ja ajoneuvot rintamalle. Myllyn kohtalon sinetöi salama, joka iski leipomoon ja tuhosi rakennuksen.
Sodan jälkeen oli pulaa kaikesta. Rakennukset alkoivat rapistua, koska maatila oli kolmekymmentä vuotta perikunnan omistuksessa eikä korjauksia tehty. Lopulta Karin isä Erkki Savo osti tilan 1980-luvun alussa. Nykyisen isännän nimiin sukutila siirtyi parikymmentä vuotta sitten. Minna ja Kari päättivät keskittyä karjatalouteen.
Uuden suunnan toi eräänä talvisena päivänä postilaatikkoon kolahtanut rehutehtaan lehti, josta Minna äkkäsi jutun tilajäätelöä tuottavasta viljelijäparista.
Oli vuosi 2009. Suomeen oli edellisenä kesänä rantautunut Euroopan laajuinen Maatalon jäätelö -konsepti. Minna ja Kari kävivät tutustumassa jäätelötilaan. Täysmaidosta valmistettu jäätelö maistui niin makoisalta, että pariskunta päätti seurata uuteen bisnekseen uskaltautuneiden esimerkkiä.
Savon tila oli palannut uudistusten tielle.
MINNA KURVINEN, teksti
KRISTIINA KONTONIEMI, kuvat
Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
