Hausjärven Hikiällä Riitta ja Jarno Mäki köyhdyttivät pihansa maaperää tieten tahtoen. Nyt siellä saa kulkea kukkasilla.
Helteisenä päivänä Holmilan tilan tantereella kukkivat kissankellot, ketoneilikat, peurankellot ja kyläkurjenpolvet. Mehiläiset surisevat ja perhoset lepattelevat kukasta toiseen. Täydellinen ilylli!
Syreenipensaiden takaa pilkottavan päärakennuksen kulmalla verso varjolilja, ja kasvihuoneen ympäristön ovat vallanneet toistensa lomaan asettuneet neidonkielet, lehtosinilatvat, kohokit ja siankärsämöt. Joukosta kurkkivat päivänkakkarat, tummatulikukat ja värisauramot.
Hikiällä, 70 kilometriä Helsingistä, ollaan ihan maaseudulla. Kapean kylätien päässä sijaitsee maalaistalo ja sen ympärillä levittäytyvät pellot ja metsät. Piharinne on luonnonkukkien värittämä.
“Kissankelloa ei meillä kasvanut, mutta kun sain sen vihdoin juurtumaan, on kukkia nyt runsaasti. Lapsuudessani ketoneilikka viihtyi riihen mäellä, mutta hävisi sitten. Keräsin mieheni kanssa siemeniä vanhan kylätien varrelta, ja nyt kasvia on levitelty pitkin pihaa”, esittelee Riitta Mäki.
Holmila on Riitan kotipaikka. Yli kolmekymmentä vuotta hän viljeli suvun vanhaa lypsykarjatilaa miehensä Jarno Mäen kanssa. Nykyisin pariskunta elää syytingissä, poika perheineen pitää tilaa.
Riitta ja Jarmo keskittyvät hoitamaan niittypihaa. Heillä on yritys, AhonAlku, joka kerää, pakkaa ja myy luonnonkasvien siemeniä. Mäet ovat tehneet pitkän rupeaman kotimaisten luonnonkasvien hyödyntämiseksi kotipuutarhoissa ja ympäristörakentamisessa.
“Aiemmin viljelimme siemeniä peruskasveista: päivänkakkaraa, kaunokkeja, ketoneilikkaa, kellokukkia, puna-ailakkia. Nykyisin hankimme siemenet keräämällä. Suunnittelemme asiakkaille niittyseoksia erilaisiin kasvupaikkoihin ja toimitamme siemenet.”
Etelään loivasti viettävällä pihalla lajien kehitystä on ollut hedelmällistä tarkkailla jo toistakymmentä vuotta; pienelläkin alueella on monenlaisia kasvupaikkoja, eivätkä vuodet ole veljeksiä.
Pensaiden lomassa kasvu on melko rehevää ja kukkien joukossa kasvaa heiniäkin. Aurinkoisella kalliolla on laajasti ketoneilikkaa ja -orvokkia. Kyläkurjenpolvet ja rohtovirmajuuret pitävät omenapuiden varjosta.
PAULA RITANEN-NÄRHI, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.