Kivienkolotkin kukkivat merimaskulaisen Hilkka Heikkilän hoivissa. Ison tontin puutarha on perustettu ympäröivän luonnon mukaan
Jyrkkä pihatie kaartaa pitkin metsänreunaa kallioisen tontin laelle. Keltainen puutalo seisoo kuin laaksossa rinteeseen rakennetulla tasanteella. Tonttia verhoilevat kauniisti sammaloituneet kalliot ja kivet, havut ja kivenkoloihin istutetut perennat. Huvimaja pilkottaa omenapuiden katveesta.
Hilkka ja Roope Heikkilä muuttivat Merimaskuun parikymmentä vuotta sitten. Metsäisellä tontilla kasvoi koivikon lisäksi vain pari omenapuuta, muutama ränsistynyt marjapensas ja jokunen perenna. Metsämaan kalliotkin olivat vielä piilossa. Ihan toisenlaisesta paikasta haaveili nuori perheenäiti, joka olisi halunnut oman pihan – Naantalin keskustan tuntumasta.
“Etsimme omakotitaloa tai tonttia, mutta vannoin, etten kovin kauas kaupungista asumaan lähde. Mieli kuitenkin muuttui nähtyäni tämän paikan.”
Roope Heikkilä harrastaa kilpapurjehdusta, ja hänellä on purjeneulomo kotitalon yhteydessä. Isäntä kävi ensin paikkaa vilkaisemassa ja sai houkuteltua vaimonsa mukaan toiselle käyntikerralle.
“Puutarha oli minulle jo silloin mieleinen harrastus, aluksi kerrostalon ikkunalaudalla ja parvekkeella. Roope veti oikeasta narusta sanomalla, että hän näki minut tontilla pylly pystyssä.”
Kalle-poika oli 8-vuotias ja Ilona-tytär puolivuotias, kun Heikkilät muuttivat maaseudulle, joskin seudun rooli muuttui, kun Merimasku lvuonna 2009 liitettiin osaksi Naantalia.
Alkukesästä pihataloa ympäröivät kukkivat omenapuut sekä laukat.
Tontin pinta-ala on 5 000 neliötä. Puutarha on vähitellen laajentunut talon ympäristöön, kallioillekin, kun pienet kolot on täytetty mullalla ja istutuksilla. Pienilmasto on suotuisa. Kevät tulee myöhään, mutta syksy on pitkä ja lämmin.
“Heti alusta pitäen ymmärsimme, että puutarhan pitää sointua luontoon. Ensimmäisenä keväänä kaadoimme vain muutamia puita ja haravoimme pihaa. Kalliota alettiin pikkuhiljaa paljastaa lapiolla ja painepesurilla”, Hilkka kertoo.
Aluksi perheenäiti halusi puutarhastaan helppohoitoisen. Hän istutti pesä- ja kartiovalkokuusia, pylväskatajia, tuijia. Ainavihannista lajeista on pihalla yhä iloa.
Kaksi vuosikymmentä muuton jälkeen talon ympäristössä ja metsänreunassa kasvaa ruusuja, kärhöjä ja alppiruusuja. Multavimmissa koloissa kasvaa orvokkeja, unikoita, kuunliljoja ja saniaisia. Vuorenkilpien kiiltävät lehdet rehottavat reunamilla ja ajuruoho kiipeilee kivillä. Hilkka haaveilee englantilaistyylisestä cottage garden -puutarhasta.
“Ensi alkuun ajattelin, ettei ainakaan ruusuja. Nyt niitä kuitenkin on jo kymmenkunta. Kärhöistä en tiennyt mitään”, Hilkka sanoo. “Niitäkin on nykyään täällä yli 20 lajiketta.”
Varhain kukkivat sammalleimu ja suikeroalpi kuuluvat emännän kalliokasvisuosikkeihin. Kaikki perinneperennat ovat myös mieleen, koska ne ovat kestäviä ja sopivat puutaloa ympäröivään pihaan.
“Tosin, aina kun näen jotain uutta, sitä pitää saada kokeiltavaksi. Taimikaupat ovat keväisin minulle vaarallisia. Uutta mahtuu, kun pienennetään nurmikkoa!”
Kivikossa kukoistaa
* Varmista, että sadevesi poistuu poteroista.
* Kivet voivat löytyä tontilta tai ne voi hankkia kivimyymälöistä. Koristekivikatteet huolittelevat maanpintaa.
* Puutarhamyymälän kivikkokasviosaston lajit ovat usein aurinkoisen, kuivan paikan lajeja.
* Kivien seuraksi sopivat mainiosti myös havut, jos niille saa järjestettyä syvemmän kasvualustan.
* Luonnonheinät ja ketokasvit nauttivat karuudesta. Usein ne ovat istutettujen tovereittensa veroisia.
PAULA RITANEN-NÄRHI, teksti ja kuvat
Lue koko juttu elokuun 2016 painetusta Kodin Pellervosta. Jutun löydät myös Kodin Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
