Kun Ilomäet ja Kaurot ihastuivat samaan kyläkouluun, he päättivät perustaa kolmen sukupolven kodin. Omat keittiöt ja yhdessä sovitut siivoussäännöt takaavat sovun.
Parikymppisenä Reija Ilomäki ei voinut kuvitellakaan, että asuisi vielä joskus vanhempiensa kanssa saman katon alla. Nyt 36-vuotias Reija elelee sopuisasti kolmen sukupolven huushollissa Multialla.
Miten tässä näin kävi?
”Me olemme tarpeeksi hulluja”, sanoo Reijan aviomies Tuomas Ilomäki – ja nauraa päälle.
Runsas vuosi sitten Ilomäet asuivat kolmen lapsensa kanssa omakotitalossa Jyväskylässä. Vajaan kymmenen minuutin automatkan päässä oli rivitalo, jossa Reijan vanhemmat Hannele ja Kari Kauro olivat ajatelleet viettää eläkepäivänsä.
Reijaa ja Tuomasta harmitti, etteivät he vuokralaisina voineet muokata kotiaan ja pihaansa mielensä mukaan. Vireistä isovanhemmista taas tuntui, että rivitalossa loppuu tekeminen kesken.
Marraskuussa 2015 Tuomas ja Kari huomasivat lehti-ilmoituksen: Multian Sahrajärvellä oli myynnissä 1800-luvun lopussa rakennettu kyläkoulu. Turhan isohan se olisi, mutta ainahan voi käydä katsomassa, ajattelivat miehet.
Hynttyyt yhteen
Porukalla näyttöön lähteneet Ilomäet ja Kaurot tajusivat, että hyvin rakennettu hirsitalo tarjoaisi paljon mahdollisuuksia. Putket ja sähköt kaipasivat uusimista, mutta lämmitysjärjestelmäksi oli jo vaihdettu nykyaikainen pelletti.
Kirvesmiehentaitoinen Kari tunnusteli seinät pinkopahvien läpi ja totesi, että koulusta saisi remontoimalla kelpo asuintalon. Syntyi ajatus: mitä jos pantaisiin hynttyyt yhteen?
Meni vain kuukausi, kun koulu oli heidän.
”Olihan tämä aluksi aika karu. Luokissa oli vain patterit, pönttöuunit ja yksi pistorasia. Kun sai omat tavarat tuotua sisään, talo alkoi tuntua kodilta”, Reija muistelee.
”Koti on siellä, mihin muuttaa”, Kari sanoo.
Kolmen sukupolven talossa on tilaa peräti 400 neliötä, joten molemmille perheille riittää hyvin huoneita. Yhteiseen käyttöön pääsivät jumppasali ja toinen luokista, josta sukeutuu aina perhejuhlien aikaan juhlasali.
Avarissa tiloissa eteinenkään ei ruuhkaannu.
Omat kyökit
Reija, Tuomas ja 4-vuotias Manta asettuivat toiseen luokista, 11-vuotias Roosa ja 8-vuotias Hertta saivat omat huoneet keittäjän asunnosta yläkerrasta. Opettajien puolesta tuli mummola, johon on oma sisäänkäyntinsä.
Yhteistä olohuonetta ja keittiötä pariskunnat eivät edes harkinneet. ”Ei onnistuisi”, kuuluu kuin yhdestä suusta.
”Kukaan ei saisi katsoa sitä tv-ohjelmaa mitä haluaa, ja keittiö olisi aina liian sotkuinen tai sinne ei mahtuisi silloin, kun haluaa”, Reija kuvaa.
Omien kyökkien ansiosta perheet välttyvät myös makumieltymyskiistoilta.
”Meidän suhteita ei hierrä mikään muu kuin valkosipuli”, sanoo Reija, jonka vanhemmat kiertävät voimakastuoksuisen kynsilaukan kaukaa.
”Ja kahvi! Tumma- vai vaaleapaahtoinen?” Tuomas kiusoittelee appivanhempiaan.
MINNA HOTOKKA, teksti
KRISTIINA KONTONIEMI, kuvat
Lue koko juttu painetusta tammikuun 2017 Kodin Pellervosta, Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
