Rajalan huushollissa ikähaitari ulottuu nollasta viittä vaille sataan.
Lapuan Hellanmaassa, Raamatunkylässä, iltapäivä hämärtyy hiljalleen. Vaaleansinisessä, kaksikerroksisessa talossa keskellä avaraa lakeutta asuvat Lasse, 34, ja Teija Rajala, 31, kolmen tyttärensä kanssa. Nanna, 7, pyörähtelee lattialla keijukaisen lailla. Välillä hän tekee spagaatin. Hän on käynyt baletissa Lapuan keskustassa syksystä saakka. ”Siellä on hauskinta, kun pitää tanssia niin kauan kun musiikki soi.”
Inka, 4, piirtelee etäämpänä ja Minea, 8 kk, seuraa sisartensa touhuja innoissaan. Välillä lattian poikki tepastelee arvokkaasti Urho-kissa. Sen kaveri Papu on omilla teillään.
Ovi käy ja sisään astelee kävelykeppiinsä nojaten isopaappa, Matti Rajala, 95. Tytöt ilahtuvat hänen tulostaan. Eikä siinä kaikki! Kohta ovesta tulevat myös tyttöjen mumma ja paappa, Kirsti, 62, ja Vesa Rajala, 65. Sitten sujahtaa pihaan auto, josta nousee Antti Rajala, 22, tyttöjen setä, Kirstin ja Vesan nuorempi poika. Hän ajaa taksia ja on juuri päättänyt työvuoronsa.
Näin on koolla koko perhekunta, joka elää neljän polven arkea samassa pihapiirissä. Iloinen puheensorina täyttää talon, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan pöydän antimista. Rajalassa ollaan yhteisöllisiä, mutta kullakin on myös oma elämänsä.
”Ei me joka päivä istuta näin joukolla samassa pöydässä”, tuumaa Lasse, tilan nykyinen isäntä. ”Toisinaan voi mennä viikkokin, ettei nähdä.”
”Kyllä paappa piipahtaa tämän tuosta”, Teija sanoo ja katsoo hymyillen appeaan Vesaa.
Teijan mielestä on mukavaa, että paappa on päivisin lähistöllä. Teija työskentelee leikkaussalihoitajana Seinäjoen keskussairaalassa, mutta on tämän vuoden loppuun vielä hoitovapaalla. Lasse istuu ensimmäistä kauttaan Lapuan kaupunginvaltuustossa ja hänellä on muitakin luottamustoimia.
Tilalla on kasvatettu broilereita vuodesta 1990 lähtien. Teija ja Lasse tulivat isäntäpariksi 2012. Paraikaa halleissa on 65 000 kanaa. Vesa auttelee minkä ehtii ja tila työllistää myös yhden ulkopuolisen. Aikanaan 1980-luvulla, kun Vesasta tuli isäntä, lehmät vaihtuivat kanoihin. “Sanoin heti, että minä en rupia lehmien kans takkuamahan. Kävin aluksi viisi vuotta vieraalla töissä.”
Ikäeroa 94 vuotta. Isopaappa Matti ja pojanpojantytär Minea.
Keskustelu soljuu aiheesta toiseen, lapset leikkivät omiaan. Välillä Nanna käy kertomassa tietonsa, että kellotapuli on Lapuan vanhin rakennus.
”Parasta tässä yhteisöllisyydessä on, että apu on lähellä. Kun sitä vain kehtaa pyytää”, Teija sanoo. ”Aina voi jollekin soittaa”, Lasse vahvistaa.
ULLA-MAIJA LAMMI-KETOJA, teksti
JARMO VAINIONPÄÄ, kuvat
Lue koko juttu maaliskuun 2017 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
