Vuoden 1917 suomalaiset eivät tienneet elävänsä itsenäisyyden kynnyksellä. Kohtalokkaat tapahtumat tulla humahtivat keskellä maailmanlaajuista kaaosta. Juttukokonaisuudessa historioitsija Teemu Keskisarja katsoo sadan vuoden takaista talvea, kevättä, kesää ja syksyä aikalaisten sumeasta näkökulmasta.
Vielä helmi–maaliskuussa 1917 Suomen itsenäisyys häämötti kaukana taikka tyystin horisontin tuolla puolen. Itsenäistyminen ei ollut minkään laillisen puolueen ohjelmassa eikä päivänpoliittisena puheenaiheena. Venäjä seisoi pystyssä. Ennen, nyt ja kukaties ikuisesti. Kolmen miljoonan suomalaisen ei kannattanut uhota kapinasta lähes 200 miljoonan asukkaan imperiumia vastaan.
Maailmansota tosin meni tsaarinarmeijalta päin helvettiä. Saksalaisten etenemisestä Baltiassa tihkui tietoja sensuurin läpi. Kokonaiskuva pysyi silti käsittämättömänä. Ehkä sota ratkeaisi sitten kun jommankumman liittouman veri valuisi kuiviin länsirintamalla. Mitä ympärysvaltojen tai keskusvaltojen voitto taikka tasapeli merkitsi Suomen suurruhtinaskunnalle? Taatusti kiperämpiä epävarmuustekijöitä kuin nykyiset Brexit ja Trump.
Mitään gallupin tapaistakaan ei ole käytettävissä, kannattiko suomalaisten enemmistö Venäjään kuulumista. Ehkä useimmat olisivat vastanneet: En osaa sanoa. Missään nimessä itsenäisyys ei ollut kansan yhteinen päämäärä. Itsenäistymistä henkeen ja vereen ajavia oli talvella 1917 pienempi prosenttiosuus kuin EU-kriitikoita nyt.
Venäjää ei tietenkään Suomessa rakastettu varauksetta. Ryssäviha oli nostanut päätään 1800-luvun lopulta saakka. Vihapuhetta suomalaisia vastaan suolsi Venäjän kansallismielinen lehdistö. Silti suuriruhtinaskunnan ja keisarikunnan välit olivat asialliset taikka siedettävät vielä talvella 1917.
Venäjä oli tuttu, varma ja turvallinen. Sen huomassa suomalaiset olivat elelleet jokseenkin rauhassa toistasataa vuotta. Uskomaton siunaus Ruotsin-ajan verihuuruihin nähden!
Ilman Venäjää oli vaikea kuvitella tasa-arvoista ja reilua yhteiskuntaa. Venäjän luvalla ja tuella oli suomen kieli päässyt oikeuksiinsa. Fennomaanit eivät millään ilveellä olisi voittaneet kielitaistelua kulkematta Pietarin tietä.
Venäjän kupeessa asiat sujuivat, jos niitä tarkasteli pitkällä aikavälillä. Suomi oli 1870-luvulta lähtien selättänyt nälänhätänsä ja vaurastunut. Alistetusta kehitysmaasta ja Euroopan kerjäläisestä oli sukeutunut virkeä teollisuusmaa. Suomella oli oma valuutta. Budjetteja ei laadittu Pietarissa. Eikö siinä ollut itsenäisyyttä ihan kylliksi?
Osa 2, Suomi keväällä 1917, Kodin Pellervo 5/2017
TEEMU KESKISARJA, teksti
HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, kuvat
Koko jutun löydät painetusta Kodin Pellervosta. Se löytyy lehtipisteistä ja tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
