Häkkisten suku saapui Valtimon Sivakkaan 1700-luvulla. Marjo-Riina Häkkinen pitää nyt sukutilaa lähes autiossa erämaakylässä.
Sivakkavaaran kupeessa, Valtimon takamailla Pohjois-Karjalan pohjoiskulmalla seisoo Yläpihan talo. Se on ollut Häkkisen suvun hallussa vuodesta 1754. Perimätiedon mukaan ensimmäiset Häkkiset saapuivat näihin maisemiin jo 1600-luvulla. Aluksi metsästettiin ja kalastettiin, pikku hiljaa asetuttiin vaaroille, joille halla ei noussut.
Marjo-Riina Häkkinen syntyi vuonna 1971 perheensä ainoana lapsena ja liittyi sukupolvien ketjuun. “Olen yhdeksäs polvi tässä talossa. Kun kysyin, miksi isä ja äiti eivät tehneet enempää penskoja, isä vastasi, että minusta on ollut ihan tarpeeksi ristiä.”
Isä oli Hannes Häkkinen, Sivakan rohveetta, armoitettu tarinankertoja. Yliopiston tutkijatkin kävivät häntä haastattelemassa.
Tammikuussa 2011 rohveetta vaikeni. Oli maanantai, kello kävi kymmentä illalla. “Tuntia aiemmin vaateripustin putosi eteisessä itsestään lattialle. En säikähtänyt, mutta ajattelin, että tuo on joku merkki”, Marjo-Riina muistelee.
Merkki ei ollut ensimmäinen. Jo aiemmin palokärki oli lentänyt pihan poikki ja laskeutunut isän istuttamaan lehtikuuseen. Seuraavana kesänä lehtikuusikin kuihtui pois.
“Kun isä kuoli, piti hankkia tietokone. Aiemmin isä oli meidän tietokone.”
Siitä alkoi yhdeksännen polven emännyys. “Isä sanoi, ettei tämä paikka saisi jäädä jäniksille. Olen yksi lenkki ketjussa, joka vaalii aiempien sukupolvien töitä. Esi-isien henget vaikuttavat ja seuraavat nykypolvien elämää.”
SAMPSA OINAALA, teksti
TOMMI TAIPALE, kuvat
Lue koko juttu huhtikuun 2017 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät lehden kokonaisuudessaan myös Kodin Pellervon e-arkistosta.
