Jatkuva melusaaste nostaa verenpainetta, häiritsee keskittymistä ja heikentää unen laatua. Hiljaisuus hoitaa.
Yhdet sietävät melua paremmin, toisia häiritsee vähäinenkin ääni.
Meluherkälle kellon tikitys, astioiden kilahtelu, sähkölaitteiden hurina tai vaikkapa linnun yksitoikkoinen säe voivat olla tosi ärsyttäviä ääniä.
Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus, joka on osittain perinnöllistä, kertoo erikoistutkija Anu Turunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) Kuopiosta.
Arviolta 20–40 prosenttia väestöstä kärsii melusta enemmän kuin muut.
”Osa on äärimmäisen meluherkkiä, osa on toisessa ääripäässä ja suurin osa meistä on jotain siltä väliltä. Meluherkkyyden yleisyys vaihteleekin määrittelytavan ja mahdollisesti myös tutkittavan väestön mukaan.”
THL:n vuoden 2011 kyselyaineiston perusteella meluherkkyys näyttää olevan yleisempää naisten, keski-ikäisten ja korkeasti koulutettujen joukossa. Turunen kertoo, että meluherkkä on usein herkkä myös muille ympäristön ärsykkeille, kuten valoille ja hajuille.
Meluherkkyys ei ole sama asia kuin ääniyliherkkyys.
”Ääniyliherkkyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on madaltunut kynnys kokea ääni epämiellyttävän voimakkaana tai jopa kipuna. Vaivan taustalla on usein kuulovaurio tai tinnitus.”
Meluherkkyydellä on biologistakin taustaa: tuoreen tutkimuksen mukaan meluherkkyys näkyy siinä, miten aivot käsittelevät muutoksia ympäröivässä äänimaailmassa. Meluherkät aistivat melun uhkaavampana, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut.
Naapurisopu koetuksella
Avokonttorissa työskentely saattaa olla meluherkälle aikamoista piinaa. Äänekäs puhelimeen puhuminen julkisessa liikennevälineessä tai karkkipussin rapina elokuvateatterissa voivat saada meluherkän lähes repeämään raivosta.
Naapurisopuunkin äänet vaikuttavat. Kerrostalossa hermot voivat kiristyä esimerkiksi ovien paiskomisen, seinän takaa kuuluvan musiikin, koiran haukunnan tai lasten remuamisen takia.
”Kun huomiokyky kiinnittyy ääniin, ne tuntuvat entistä häiritsevämmiltä. Yläpuolella asuvien askeleetkin alkavat kuulostaa norsulauman tömistelyltä.”
Turusen mukaan reiluinta on ottaa häiritsevät äänet puheeksi naapurin kanssa.
”Tässä tullaan kysymykseen, onko ärsyttävä ääni oikeasti liian kova, eli häiritseekö se muitakin asukkaita? Joskus ratkaisuna voi olla lisä-ääneneristys tai huonejärjestyksen muuttaminen. Toisinaan meluherkälle ainoaksi keinoksi jää asunnonvaihto.”
Jokainen voi myös miettiä, miten vähentää turhaa ääntä ympäriltään. Television äänenvoimakkuutta voi säätää pienemmälle, kuunnella musiikkia kohtuullisella volyymilla ja välttää ovien paiskomista. Puhelimeenkaan ei tarvitse huutaa.
Avokonttoreissa osa meluherkistä käyttää kuulosuojaimia tai vastamelukuulokkeita. Toiset tekevät etätyöpäiviä kotona voidakseen keskittyä paremmin. Helpotusta toimistotöihin ovat tuoneet uudenlaiset monitilaympäristöt, joissa on erillisiä hiljaisia tiloja sekä selkeät pelisäännöt siitä, missä saa jutella ja missä voi vetäytyä omaan rauhaan.
Stressiä ja univaikeuksia
Jatkuva melusaaste aiheuttaa stressiä, nostaa verenpainetta, häiritsee keskittymistä ja heikentää unen laatua. Melun on havaittu viivyttävän lasten oppimista ja kielellistä kehitystä sekä muistin toimintaa.
Vuosikymmenien altistuminen koville äänille nostaa myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Arvioiden mukaan tieliikennemelu aiheuttaisi vuosittain noin kolme prosenttia kaikista sydäninfarkteista.
Suurin osa melusta aiheutuu juuri liikenteestä. Muita yksittäisiä ympäristömelun lähteitä ovat esimerkiksi teollisuuslaitokset, kivenmurskaamot ja rakennustyömaat.
Hiljaiset alueet ovat Suomessakin vähentyneet.
”Liikenne lisääntyy ja kaupungistuminen kiihtyy. Tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen altistuu ympäristömelulle. Tällä hetkellä yli miljoona suomalaista on päiväsaikaan yli 55 desibelin melussa, mikä on määritelty melun terveysvaikutusten riskirajaksi.”
Melua voidaan vähentää kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla. Tehokkaita toimia ovat myös muun muassa meluesteet ja nopeusrajoitukset.
”Vilkasliikenteisten teiden varsille ei pitäisi rakentaa asutusta, eikä niin sanottuja herkkiä kohteita kuten kouluja ja päiväkoteja.”
Lepoa aivoille
Helsingin yliopiston dosentti, tietokirjailija Outi Ampujasta tuli melututkija kohtalon oikusta. Hän muutti nuorena Lahdesta Helsinkiin opiskelemaan ja yllättyi pääkaupungin mekkalasta. Sitä ei päässyt pakoon kotonakaan – katutason yksiöön kantautui jatkuva raitiovaunujen kolke ja ohi kiitävien autojen jyly.
”Aloin pohtia, eikö tälle melulle voida tehdä mitään.”
Ampuja teki aiheesta gradun ja myöhemmin väitöskirjan, jossa hän tutki, miten meluongelma on muodostunut, mitkä äänet on määritelty meluksi ja kuinka kaupunkilaiset ovat arvioineet ääniympäristönsä laatua.
”Erityisen kiinnostavaa on, milloin ryhdyttiin vaatimaan toimia melun torjumiseksi, niin että siitä tuli osa ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä.”
Aivot tarvitsevat lepoa melusta ja muista ärsykkeistä. Tällä hetkellä lähes miljoona suomalaista asuu riskirajat ylittävällä melualueella. Heillä on suurempi vaara saada melusta aiheutuvia terveyshaittoja.
”Jatkuva, riskirajat ylittävä melualtistuminen pitää elimistön terveydelle haitallisessa stressitilassa. Toisaalta kaikki eivät häiriinny melusta yhtä paljon. Myös ääniympäristöä koskevat odotukset vaikuttavat melun kokemiseen.”
”Ihminen on kyllä sikäli hyvin sopeutuvainen, että pystymme toimimaan varsin meluisassakin ympäristössä. Mutta samaan aikaan siitä aiheutuu meille terveydellistä haittaa ja viihtyvyys heikentyy.”
Koko jutun löydät painetusta maaliskuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden mylös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
