Lapsiperheen unelma omakotitalosta ja isosta pihasta toteutui, kun pihapiirin rakennukset ostettiin yhdessä ystäväperheen kanssa.
Tie johtaa kuusimetsään, vaan eipäs se metsä olekaan. Tuuhean kuusiaidan takaa avautuu salainen pihapiiri rautaportteineen. Linnut visertävät, aurinko paistaa, nurmi viheriöi. Valtavat vaahterat luovat miellyttävän varjon.
Kun Riika ja Heikki Merikivi näkivät tulevan kotinsa ensi kertaa, oli samanlainen heleä poutapäivä.
”Piha oli niin, niin kaunis”, Riika huokaisee.
Paaskunnan tilalla ja rakennuksilla on monisatavuotinen historia. Vanhin rakennelma on holvikellari, jota on jäljitetty 1600-luvulle. Keltainen päärakennus ja punainen muonamiesten talo ovat vinkkelissä toisiinsa nähden. Kaksikerroksinen luhti rajaa pihamaata Aurajoen puolelta. Kauempana on kolmikerroksinen aitta ja sata vuotta vanha leikkimökki.
Keittiö on kaikkien lempihuone. Akseli kiipeilee puolapuilla. Loviisa on Riikan sylissä.
Tilan ostaminen yhdessä ystäväperheen kanssa oli aluksi vitsi.
”Hekin olivat etsineet taloa jonkin aikaa. Ystäväni heitti vauvakinossa leikillään, että oletteko huomanneet tällaisen myynti-ilmoituksen; eiköhän osteta paikka puoliksi.”
Insinööriksi kouluttautunut Heikki on kotoisin viljelytilalta Alastarolta ja englannin kielen opettaja Riika Huittisista. Kummankin lapsuuden muistoja kultaavat ulkoleikit isolla pihalla ja lähimetsissä. Samanlaista vapautta juosta ja temmeltää he etsivät omille lapsilleen.
Niinpä ilmoitusta oli pakko vilkaista ja ajatus jäi kytemään.
”Juhannusjuhlissa porukalla päätettiin, että käydään katsomassa tilaa, ei siinä mitään häviäkään. Me ehdimme ensin, ihastuimme ja pyysimme heidät seuraavalle käynnille mukaan.”
Välikamarissa voi ottaa päiväunet.
Omaa rauhaa
Kumpikin sai haluamansa talon, Merikivet keltaisen 300-neliöisen ja ystäväpariskunta punaisen 200-neliöisen. Kolmanneksi ostajaksi tuli ystävien isä, joka osti pienempään taloon tehdyn päätyasunnon.
”Isoja käytännön järjestelyjä ei tarvittu. Yhteisestä öljylämmityksestä luovuttiin, ja molempiin taloihin asennettiin maalämpö. Kummassakin oli valmiiksi oma sähköliittymä mittareineen. Vesiliittymä on kiinteistön yhteinen, mutta asensimme omat vesimittarit”, Heikki kertoo.
Noin 7 000 neliön tontti jaettiin ostajien kesken hallinnanjakosopimuksella. Samalla tontin käyttösäännöt sovittiin tarkasti paperilla, myös pihatöiden osalta.
”Sopimus on niin hyvä, että olisin ihan hyvin uskaltanut tehdä kaupat ventovieraidenkin kanssa. Asuminen ei eroa tavallisesta omakotitalosta, vaikka yhteisesti omistettuja osia onkin”, Riika sanoo.
Tilaa vuokralaisellekin
Riika ja Heikki säilyttävät ison salin tunnelman. Akseli ja Iisakki ajelevat autoradalla, jonka Heikki sai lapsena. Loviisakin liittyy leikkeihin, kun kasvaa vielä vähäsen.
Perheen aikaisempi koti oli 1920-luvun kerrostaloasunto Turun keskustassa. Muutto nelisen vuotta sitten oli iso elämänmuutos, vaikka paikkakunta pysyi samana.
Kotiutuminen on vienyt Heikiltä enemmän aikaa kuin Riikalta.
”Emme etsineet varta vasten vanhaa, uusikin olisi käynyt. Aluksi tuskailin, saanko valtavan talon pysymään lämpimänä, pitääkö katto tai löytyykö kellarista jotakin kauheaa. Vanhan talon viehätys alkoi löytyä, kun huomasin, että kaikki on kunnossa ja opin, miten talo toimii.”
Tila oli ollut ennen kauppoja saman Paaskunnan suvun omistuksessa yli 300 vuotta. Se sijaitsee omassa rauhassaan Aurajoen tuntumassa alueella, joka on nykyään Nummen kaupunginosa Turussa.
Riikan ja Heikin L-mallinen talo on vähintään 1800-luvulta. Sitä on laajennettu, korotettu ja levennetty monessa vaiheessa. 1940-luvulla tehtiin yläkerta ja 1980-luvulla uusittiin keittiö ja märkätiloja.
Perheen käytössä on alakerrassa keittiö ja noin kuusi huonetta sekä yläkerrassa aula ja kolme makuuhuonetta.
”Toinen pääty oli ollut piikojen puoli. Se oli saneerattu osaksi erillisasuntoa, sillä talossa asui monta sukupolvea. Meidän oli helppoa ryhtyä vuokraamaan sitä. Asukkaaksi löysimme turkulaisen opiskelijan.”
Lue koko juttu elokuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
