Pohjalaistalon pihapiiri on uutteran emännän innoituksen ja hyvinvoinnin lähde. Monipuolisen puutarhan antimista riittää jaettavaa myös sukulaisille ja tuttaville.
Riitta Hautala on hoitanut laajaa pihaansa ja satoisaa hyötytarhaansa Ylistaron, nykyisen Seinäjoen Untamalassa jo puolivuosisataa – aina siitä lähtien, kun hän tuli pohjalaistalon miniäksi vuonna 1967. Ensimmäiset vuosikymmenet nuoriemäntä piti huolta karjasta, lapsista ja vanhuksista miehensä Tapio Hautalan hoitaessa maatilaa. Toiset 25 vuotta hän toimi lähikoululla yleisnaisena eli keittäjänä, siivoajana ja talonmiehenä.
Kun karja 1990-luvun alkupuolella laitettiin pois ja maatkin annettiin myöhemmin vuokralle, tuli puutarhanhoidosta Riitalle entistä tärkeämpää.
”Nyt eläkkeellä vietän kaiket päivät pihalla huhtikuusta lokakuulle. Olen aina viihtynyt ulkotöissä ja nauttinut puutarhassa puuhailusta. En millään malttaisi pysyä poissa, vaikka sisälläkin olisi töitä. Ruuhkavuosina puutarhalle ei ollut tarpeeksi aikaa, nyt on”, iloitsee ruskeaksi pihatöissä paahtunut tarhuri.
Siemenet talteen
70-vuotias Riitta Hautala puuhailee pihalla päivät pitkät keväästä syksyyn.
Vuonna 1877 valmistuneen komean pohjalaistalon piha on näyttävä. Asuinrakennuksessakin on kokoa riittämiin. Toisessa päädyssä oli ennen työtupa, myöhemmin se jaettiin Tapion isän ja hänen veljensä kesken. Nyt siellä asustaa Tapion serkku.
Pihapiiriin kuuluvat olennaisesti myös maatalousrakennukset ja aitta, jonka seinustaan nojailee Tapion isän sodanaikainen polkupyörä. Tänä päivänä vanha kulkupeli toimii kukkatelineenä. Vanhaa pihakaivoa peittää muhkea myllynkivi kivikansineen. Laajan nurmikon Riitta kertoo leikkaavansa epätasaisen maaston takia työnnettävällä ruohonleikkurilla. Isäntäkin tulee urakassa apuun.
Koivujen, syreenien, omenapuiden ja marjapensaiden lomassa hehkuvat harmaamalvikit, tarha-alpit, vuohenkellot, tarhakallioiset, harjaneilikat ja muut vanhan ajan perennat. Myös siemenistä lisätyt kesäkukat kuuluvat olennaisesti pihapiiriin. Niitä on kukkaryhmissä ja padoissa sekä talon vanhan lämmityskeskuksen paisuntasäiliöstä tehdyissä istutusaltaissa. Kasvimaan reunamillekin kukkia on riittänyt.
”Kylvän kesäkukat lähinnä omista siemenistä. En ole ostanut vuosikymmeniin esimerkiksi samettikukan siemenpusseja, vaan otan kylvösiemenet kuihtuneista kukista talteen seuraavaa vuotta varten. Samoin teen kesämalvikin, ruiskaunokin, pensaskrassin, kehäkukan ja unikon kanssa. Lempikasvini eli hajuherneet joudun ostamaan, sillä itse keräämäni siemenet eivät idä.”
Koristekurpitsoidenkin lisäysaineisto on omaa tuotantoa. Riitta innostui kasvista 2000-luvun alussa nähtyään tyttären luona Lahdessa vierailulla eriskummallisia koristeita kukkakaupassa. ”Olin kasvattanut aikaisemmin kesä- ja säilykelajikkeita, mutta koristekurpitsat olivat minulle outoja. Ostin niitä kotiin ja kun sisus mätäni, kaivoin siemenet talteen ja aloitin kasvatuksen niistä. Samalla tavalla toimin edelleen.”
Lue koko juttu painetusta maaliskuun 2019 Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea koko lehden myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.
