Sodankylän ensimmäisillä elokuvafestivaaleilla oli parisensataa kävijää, vähemmän kuin kolmen vuosikymmenen jälkeen tarvitaan talkoolaisia. Nyt kunnanjohtajakin vuokraa omakotitalonsa festivaalivieraiden asunnoksi.
Kesäkuun puolivälissä järjestetään 34. elokuvajuhlat. Lippuja myytäneen noin 30 000 viime vuoden tapaan. Arviot kävijämäärästä heittelevät neljän ja seitsemän tuhannen välillä. Vieräiden määrää on vaikea arvioida, koska yksi viipyy päivän pari, kun toinen taas katsoo monta elokuvaa keskiviikosta sunnuntaihin kestävän festivaalin jokaisena päivänä.
Julkisuudessa juhlien synty liitetään vahvasti filmilegenda Peter von Baghin ja Kaurismäen ohjaajaveljesten Akin ja Mikan nimiin, mutta itse asiassa alkuperäinen idea on ohjaaja Anssi Mänttärin. Toki von Bagh ja Kaurismäet ovat olleet mukana ensi kerrasta lähtien.
”Idea ponnahti esiin ensimmäisen kerran esiin kulttuurilautakunnan kokouksessa, ja vuonna 1985 pantiin toimeksi. Kulttuurisihteerinä työskenteli tuolloin Maria Onnela, nykyiseltä sukunimeltään Martikainen. Hän oli osallistunut kulttuurisihteerien neuvottelupäiville. Siellä Mänttäri oli kertonut suunnittelevansa Kittilään tapahtumaa, jossa esiteltäisiin jonkun saksalaisohjaajan tuotantoa. Maria otti asian puheeksi esityslistan ulkopuolelta kokouksen päätteeksi tunnustellakseen maaperää. Kolmen tupakkatauon jälkeen päätimme yrittää”, eläkkeellä oleva toimittaja Juha Ruonaniemi, 64, muistelee.
Mänttäriä pyydettiin käymään Sodankylässä. Kulttuurilautakunnan muut innokkaat, edesmenneet kuvataiteilija Erkki Alajärvi ja kirjailija Valto Maunula ottivat hankkeen tosissaan. Myös toimen miehenä tunnettu kunnanjohtaja Lasse Näsi kiinnostui ja lupasi oitis kunnalta taloudellista niin paljon kuin hänen vallassaan oli.
”Festivaali lähti pikku hiljaa kasvamaan, mutta samalla meille puuhamiehille valkenivat karut taloudelliset tosiasiat. Koko festivaaliyhdistyksen hallitus oli takaajana sen nimissä otetuissa lainoissa. Silloin kyllä pelotti, mutta nuoruus voitti järjen.”
“Muutaman vuoden jälkeen kunta otti lainat vastuulleen. Nyt voit kirjoittaa, että loppu onkin historiaa: festivaali on vakiinnuttanut paikkansa, talous pysyy raameissa – kiitos talkootyön, ohjelmisto on laadukasta eikä kansainvälisten ohjaajahuippujen paikalle saamisessa ole vaikeuksia”, vieläkin autokuskina talkoileva Ruonaniemi sanoo.
Sodankyläläinen Juha Ruonanniemi kuului kulttuurilautakuntaan, joka aloitti festivaalien ideoinnin.
Sairaanhoitaja Piia Halminen oli kunnan kesätöissä 16-vuotiaana, kun hän meni ensimmäisen kerran juhlaremmiin lipunmyyjäksi. Työ on jatkunut keskeytyksettä 20 vuotta. Nyt titteli on tuotantopäällikkö. Halminen on vastannut 17 vuotta talkoolaisten hankkimisesta ja hyvinvoinnista. Juhlien ajaksi hän ottaa virkavapaata siviilityöstään.
”Aloitan aina virallisesti toukokuun puolivälissä, mutta jo sitä ennen hoitelen esimerkiksi lupa-asioita. Talkoolaisia on vähän vajaa 300. Vastaavia, jotka saavat pienen korvauksen työstään plus matkakulut, on noin 40. Kaikki saavat patjamajoituksen, aamiaisen, lounaan ja päivällisen sekä iltapalan. Työvuoro kestää viisi tuntia, ja vapaa-ajalla pääsee ilmaiseksi elokuviin, yllään vaikka pakettiin kuuluva festivaalipaita. Kaikki talkoolaiset on myös vakuutettu.”
Myös ammattilaisia tarvitaan. Teltanpystykseen pestataan työhön harjaantunut porukka etupäässä Helsingin seudulta, vaikka pomo asuukin Rovaniemellä. Talkoolaisten töihin pääsyä helpottaa, jos omaa esimerkiksi anniskelupassin, hygieniapassin, järjestyksenvalvojan kortin tai ensiaputaidot. Ruuan valmistaa kunnan keskuskeittiö. Se lämmitetään talkookeskuksessa, käytöstä poistetulla Kitisenrannan koululla. Kulut maksaa kunta.
”Talkoolaisia on tulossa aina enemmän kuin voidaan ottaa. Jonkin verran saapuu myös ulkomaalaisia. Osa väestä tuntuu kiertävän hommissa myös muilla festareilla”, Halminen tietää.
Kitisenrannan koululla talkoolaiset asuvat patjamajoituksessa. Välipalalla helsinkiläinen Eveliina Wirtanen (vas.) ja kajaanilainen Milla Auvinen.
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafissa Rovaniemellä työssä käyvä Katja Pulkkinen vuokraa perheensä kanssa omakotitalonsa yläkerran kahta huonetta festarivieraille.
”Nyt on menossa toinen kesä. Jo ensimmäisen kesän jälkeen toinen huoneista varattiin seuraavaksi kerraksi. Asukkaat tavoittaa helposti netissä festivaaliyhdistyksen sivujen kautta. Meillä on kaksi lasta, jotka hankkivat näin huoneillaan lomarahaa. 16-vuotias Elina säästää vuoden päähän kansainväliselle partioleirille, ja 15-vuotias Akseli kuluttanee rahat uudenkarhean moponsa bensaan.”
Pulkkinen aikoo jatkaa vuokrausta, koska vieraat tuovat vaihtelua elämään. ”Pieneltä paikkakunnalta täytyy myös löytyä talkoohenkeä, jotta juhlat menestyvät edelleen.”
Viime kesän avajaisnäytäntönä esitettiin kotimainen klassikko Valkoinen peura.
Sodankylä sijaitsee nelostien varrella. Juhlien aikaankin kunnan voi ohittaa melkeinpä festareita huomaamatta. Tapahtumakeskus Kitisenrannan koulu sijaitsee nimensä mukaisesti Kitisenjoen rannalla. Juhlien maamerkit, sinipunaiset ja keltaraitaiset teltat nousevat pystyyn noin viikkoa ennen keskiviikon avausnäytäntöä.
Vanha nelostie on pääkatu Jäämerentie. Sen varteen keskittyy kunnan liike-elämä. Juhlan aikaan se täyttyy vaeltelevista vieraista ja autoista. Parille sivukadulle nousee myyntikojuja ja suuri ravintolateltta.
Kaikkien ravintoloiden ruuan ja juoman myynti moninkertaistuu. Osansa nappaavat myös juhlia varten pystytetyt tilapäiset anniskelupaikat. Tunnelma lähentelee karnevaalia, mutta pysyy kuitenkin tasaisen rauhallisena. Paikan päälle on tultu elokuvan vuoksi, ei juhlimaan.
Lue koko juttu toukokuun 2019 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
