Pakkanen nipistelee poskipäitä ja lumi narskuu kenkien alla, kun kuljen kapeaa tietä ylös vaaran rinnettä. Taivalta viitoittavat molemmin puolin korkealle kohoavat tykkylumen peittämät kuuset.
Läheltä vaaran lakea löytyy sopiva paikka. Reppu selästä, kuvauskalusto esiin, jalusta sopivalle paikalle ja kamera siihen kiinni. Sihtailen vielä etsimen läpi sopivaa kuvakulmaa ja kuvauskorkeutta. Pienten säätöjen jälkeen kaikki on valmista.
Seison hämärtyvässä illassa, annan katseen kiertää ympäröivässä maisemassa. Näin maaliskuussa päivät ovat jo pidentyneet selvästi, ilmassa voi aistia kevään lähestymisen.
Pienen odottelun jälkeen kellertävä kuu alkaa nousta vaaran takaa. Se kipuaa hitaasti yhä ylemmäs – ja kasvaa. Lopulta kuu pullahtaa kokonaiseksi ja loistaa taivaalla koko komeudessaan. Otan tapahtumasta kuvasarjan. Teleobjektiivi korostaa kuun kokoa ja saa sen näyttämään tavallista suuremmalta.
Kullankeltainen täysikuu kylmänsinisen maiseman yllä luo taianomaisen tunnelman. Kevättalvinen ilta näyttäytyy nyt kauneimmillaan.
