Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Kesä oli kolmekymppisen Annan perheessä harvinaista aikaa: koko perhe sai olla terveenä.
”Heti kun koulu ja päiväkoti alkoivat, koululainen tuli kipeäksi, ja viikon sisällä tauti tarttui kaikkiin kolmeen lapseen ja minuun.”
Anna ei ole kokemuksineen yksin. Terveyskirjasto kertoo, että pienille lapsille on tavallista sairastaa kuudesta kahdeksaan flunssaa vuosittain. Annan perheessä terveitä päiviä nähdään vielä harvemmin.
”Kyllä meillä varmaan parin kolmen viikon välein ollaan kipeänä.”
Koronarajoitusten purkamisen jälkeen terveysviranomaiset eivät enää ole jaelleet mediassa ohjeita siitä, millaista flunssaetikettiä sairastelukierteessä olevien perheiden tulisi noudattaa. Vieläkö vuotava nenä on merkki siitä, että työpäivä pitää perua?
Synninpäästö vanhemmille
Nykyinen yleisohje on tavallaan simppeli.
”Jos on hyvin kipeä, pitäisi pysyä kotona sairastamassa”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautilääkäri Aino Nyqvist.
Kipeysaste on kuitenkin veteen piirretty viiva. Nyqvist on itse ajatellut asian niin, että jos hän pystyisi oireidensa puolesta urheilemaan, hän voi mennä myös töihin.
Pandemia-aikana meitä muistuteltiin ahkerasti siitä, että flunssataudit ovat tartuttavimmillaan alussa sekä ennen oireiden alkamista. Nykyisessä tilanteessa lääkäri antaa synninpäästön vanhemmille, jotka lähettävät lieväoireisen lapsensa kouluun tai päiväkotiin päästäkseen itse töihin.
”Jos lapsella on vähän kurkku kipeänä tai nenä tukossa ja hän jaksaa puuhata ihan normaalisti, silloin voi kyllä mennä päiväkotiin. Muutenhan pitäisi olla puolet vuodesta kotona.”
Kuume hälytysmerkkinä
Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tärkeintä oli flunssatartuntojen estäminen, nyt ideana on mennä vointi edellä.
”Jos on kuumetta, ei pidä lähteä mihinkään”, Nyqvist painottaa. Kotiin pitää jäädä myös, jos on vatsataudin oireita.
Nyqvist toivoo koronan opettaneen meille sen, että oikeasti kipeänä saa – ja pitää – pysytellä kotona.
”Vaikka ei olisikaan korkea kuume, mutta on yskä ja nuha, on silti ok jäädä kotiin.”
Mikäli joutuu liikkumaan ihmisten ilmoilla oireisena, maskia saa tartuntatautilääkärin mielestä edelleen hyvillä mielin käyttää. Näin kannattaa toimia erityisesti terveydenhuollon toimipaikoissa. Muista korona-ajan opeista Nyqvist vaalisi huolellista käsi- ja yskimishygieniaa.
”Sairastumisriskiä voi vähentää opettamalla käsienpesua lapsille – ja näyttämällä itse esimerkkiä.”
Puolikkaita työpäiviä
Perheissä lasten sairasteluista johtuvien työpoissaolojen kanssa taiteillaan monin tavoin.
Maija, 42, tekee asiantuntijatyötä pääasiassa etänä. Hänen myyntityötä tekevä puolisonsa käy asiakkaiden luona ja viipyy toisinaan työmatkoillaan yön tai kaksi. Kun pariskunnan 2,5-vuotias lapsi sairastuu, Maija on yleensä se, joka joustaa. Työnantaja onneksi suhtautuu ymmärtäväisesti.
”Työtä on mahdollista tehdä kellonajoista riippumatta, ja voin myös tehdä puolikkaan työpäivän niin, että saan kaikkein kiireellisimmät työt hoidettua.”
Työnantaja tarjoaisi myös sairastuneen lapsen hoitopalvelua, mutta siihen Maija ei vielä ole lapsen nuoren iän vuoksi turvautunut.
”Eikö puoliso voisi?”
Kaikilla etätyömahdollisuutta ei ole, mikä vaikeuttaa lapsen hoitojärjestelyjä merkittävästi.
Matti, 42, käy töissä varastolla. Hän ei esiinny omalla nimellään, jotta ei joutuisi vaikeuksiin töissä.
Matin avopuoliso käy töissä ja opiskelee alaa, jonka työharjoitteluissa on läsnäolopakko. Jos poissaoloja joutuu myöhemmin korvaamaan, valmistuminen viivästyy. Kun perheen pieni lapsi sairastuu, hoitovuoro napsahtaa usein olosuhteiden pakosta Matille.
”Kyllä sen huomaa, että ei sitä aina hyvällä katsota. Jos vaikka päiväkodista soitetaan kesken päivän, työnantaja kysyy, eikö avopuolisoni voi hoitaa lasta.”
Tilannetta pahentaa se, että Matilla on terveysongelmia, joiden takia hänelle tulee muutenkin poissaoloja. Kaiken kukkuraksi hän nappaa herkästi lapsensa päiväkodista tuomia pöpöjä. Matti yrittää paikata tilannetta raahautumalla töihin myös puolikuntoisena.
”Saatan mennä töihin pienessä vatsataudissa. Niin pääsen helpommalla työnantajan kanssa.”
Herkästi huono omatunto
Myös Annalla on kokemusta ristiriidoista työnantajan kanssa.
”Aikaisemmassa työpaikassani esimies ei ymmärtänyt sitä, että minulle tuli paljon poissaoloja lapsen takia. Lopulta työsuhteeni purettiin koeajalla. Vaikka syytä ei sanottu suoraan, se oli luettavissa rivien välistä.”
Anna työskenteli nuorempana varhaiskasvatuksessa, jossa flunssaisten lasten toivottiin jäävän matalalla kynnyksellä kotiin infektiokierteiden ehkäisemiseksi. Nykyään hänelle tulee herkästi huono omatunto, kun hän pyrkii noudattamaan omaksumaansa periaatetta.
Anna huomauttaa, että kyse ei ole pelkästään tartuntojen leviämisen ehkäisemisestä vaan lapsen parhaasta.
”Vaikkei kuumemittari värähdä, jaksaako pieni olla puolikuntoisena päiväkodissa?”
Annan perheessä hoitovuorot on pyritty jakamaan puolison kanssa tasan. Tapa on perua ajoilta, jolloin miehen aikaisempi työnantaja esitti toiveita kipeän lapsen hoitojärjestelyistä.
”Toive oli, ettei mies joutuisi olemaan pois töistä kahta päivää putkeen.”
Mummi hoitoavuksi?
Korona-aikana perheet joutuivat sopeutumaan siihen, ettei isovanhempia voinut kutsua hätiin lapsen sairastuessa. Mikä on tilanne nyt, kun eletään uutta normaalia?
Matti ja hänen avopuolisonsa turvautuvat tiukoissa tilanteissa isovanhempien apuun. Maijan perheessä lähellä asuva mummo ei osallistu sairaan lapsen hoitoon, koska hänellä itsellään on perussairauksia.
Tartuntatautilääkäri Aino Nyqvist sanoo, ettei tästäkään asiasta ole enää mustavalkoisia ohjeita. Jos mummi haluaa tulla hoitamaan kipeää lasta ja tämä sopii myös vanhemmille, näin voi toimia.
”Mutta mummia kannattaa muistuttaa ottamaan kaikki suosittelemamme rokotteet, koska iäkkäille influenssa ja korona voivat olla hankalia tauteja.”
