Puuhastelen puutarhan syystöissä. Yllättäen pensasaidan kätköistä kantautuu tik, tik, tik… Kuin pienten hopeatiukujen helkettä.
Kutsuääni kuuluu punarinnalle, jokasyksyiselle vieraalle pihassani. Pieni nappisilmä lehahtaa läheiselle oksalle ja seuraa touhujani kiinnostuneena. Jätän työt kesken ja istahdan penkille. Lintu pomppii yhä lähemmäksi, välimatka kutistuu vajaaseen metriin.
Syy punarinnan pelottomaan käyttäytymiseen ja toistuviin vierailuihin on yksinkertainen. Se on oppinut, että pihalla touhuava puutarhuri on vaaraton ja luvassa on syötävää. Vastikään kitketystä kukkapenkistä tai muokatulta kasvimaalta löytyy helposti matoja ja toukkia.
Pihatarhurikin saa näistä tapaamisista osansa. Punarinnan käyttäytyminen ja palleromainen olemus ihastuttavat ja antavat hyvän mielen. Oranssina hehkuva rinta on kuin pieni aurinko syksyn harmauden keskellä.
Aikuis- eli ikänäköä ei voi estää eikä hidastaa. Mutta hoitaa sitä voi. Ilman kunnollisia silmälaseja ei kannata kärvistellä.
Hyvänmielenmatka ja välimerellinen ilmasto, syvänsininen järvi, kaukana siintävät vuoret, oliivipuut ja palmut! Mielenkiintoiset retket vievät kauniin Gardajärven kuvauksellisiin maisemiin, romanttiseen Veronaan sekä historialliseen Bergamoon.
Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska, kirjoittaa Tove Jansson muumikirjassa Taikurin hattu. Mutta onko se edes mahdollista, Suomen perhostutkijain seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila?
Jos eläkeikää halutaan nostaa, asenteissa riittää korjaamista, tietokirjailija Varpu Tavi muistuttaa. Miksi kavahdamme kokemusta?
Viis virsuista ja tuokkosista! Nyt on tuohikehysten ja poronsarvisankojen vuoro. Optikko Laura Knuuti löysi pohjoisen luonnosta uuden näkökulman omaan kehysmallistoonsa.