Pirjo Kähkönen toimii yrittäjänä talvisotamuseo Raatteen Portissa.
Talvisota runteli rajusti Suomussalmea. Tuhannet sotilaat aina Ukrainaa myöten kohtasivat matkansa pään Raatteentiellä. Isovanhempien tarinat muistetaan. Nyt ne sävyttävät myös historian harrastusta, matkailua ja teatteria.
Täällä tapahtui se kauhea – ja kiehtova – josta kirjoista saa lukea.
Suomussalmella talvisota tulee edelleen helposti puheeksi ja tarinat sijoittuvat tuttuihin paikkoihin. Tapahtumia kerrataan, vaikka usein kukaan keskustelijoista ei ole itse ollut niitä näkemässä.
Talvisotamuseo Raatteen Portin yrittäjä Pirjo Kähkönen tietää, että sota kiinnostaa: ”Monet luulevat, että Raatteen Portissa käy vain vanhoja ihmisiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Täällä käy myös nuoria ja perheitä.”
ANNE SEPPÄNEN, teksti
JUHA HANKKILA, kuvat
Lue koko juttu elokuun Kodin Pellervosta

Raatteen Portin vieressä olevassa Talvisodan monumentissä sanotaan olevan kivilohkare jokaiselle taisteluissa kaatuneelle, yhteensä noin 17 000.
Karavaanari etenee omaan tahtiinsa ja leirytyy sinne, minne nenä näyttää.
Kesäkuumalla tekee mieli heittäytyä toviksi riippumattoon. Omin käsin solmittu värikäs kesäpeti pihalla tai verannalla houkuttaa lokoisaan lepohetkeen.
Isokyröläinen Reijo Haapanen viettää mielellään aikaa verstaassaan. Siellä on nikkaroitu kymmenkunta keinutuolia, rakennettu puinen polkupyörä, mahapiironki, keinuhevonen – ja paljon muuta pientä ja suurta.
Nyt päästään möyrimään kasvimaalle, ja ensiksi tarkastetaan maan hyvinvointi. Tuttujen lajien lisäksi voi kokeilla vaikka bataatin tai soijapavun kasvatusta.
Armotonta menoa -dokumenttielokuva kiteyttää vanhushoivan pimeän puolen. Se saa kysymään, miksi ikääntyviä kohdellaan kuluina ja kestävyysvajeena eikä arvokkaina ihmisinä luonnollisessa elämänvaiheessa.