Laajan Kuhmon syrjäkylillä lapsia asuu harvakseltaan, koulut ovat kaukana ja kouluautossa vietetään tunteja.
Asfaltti- ja soratiet polveilevat pitkin Pohjois-Kuhmon erämaita; noustaan vaaralle, laskeudutaan suolle, jossakin siintää kaukainen järvi, hetken kuluttua vesi välkähtelee ihan puiden takana. Metsää riittää loputtomin. Taloja on siellä täällä harvakseltaan.
Kouluautonkuljettaja Mauri Väisänen tekee työtään kuin maisemakortissa. Aamuisin hän starttaa A. Kyllönen Oy:n linja-auton kotipihallaan Lentiiran kylällä kello 6.40.
ANNE SEPPÄNEN, teksti
Ilman vapaaehtoisia jäisi moni tapahtuma pitämättä ja työ tekemättä. Mutta mikä saa talkoilemaan – ja jopa maksamaan siitä?
Ne ovat ihania, ilmaisia ja niitä on pitkin Suomea. Joko arvasit? Kansallispuistojahan ne – 41 verovaroilla ylläpidettyä virkistyskeidasta ja luonnonsuojelualuetta, jotka ovat aina avoinna.
Suomi jakautuu joukkoliikenteen tarjonnassa ennennäkemättömällä tavalla. Korona näivetti muutosten kourissa ollutta alaa entisestään. Ensi kesänä vaikkapa Valamon luostariin ei enää linjurilla pääse.
Pellavainen pesuvamppu on saanut nimensä ja muotonsa japanista.
Ulkoilija löysi metsästä unelmapaikan talolleen. Pinnan alta paljastui kivinen todellisuus, mutta murikoista syntyi pohja keväiselle väri-ihanuudelle.