Laajan Kuhmon syrjäkylillä lapsia asuu harvakseltaan, koulut ovat kaukana ja kouluautossa vietetään tunteja.
Asfaltti- ja soratiet polveilevat pitkin Pohjois-Kuhmon erämaita; noustaan vaaralle, laskeudutaan suolle, jossakin siintää kaukainen järvi, hetken kuluttua vesi välkähtelee ihan puiden takana. Metsää riittää loputtomin. Taloja on siellä täällä harvakseltaan.
Kouluautonkuljettaja Mauri Väisänen tekee työtään kuin maisemakortissa. Aamuisin hän starttaa A. Kyllönen Oy:n linja-auton kotipihallaan Lentiiran kylällä kello 6.40.
ANNE SEPPÄNEN, teksti
Kotikasvattajan pitää istuttaa joulutulppaanit ja -hyasintit jo syyskuussa. Joulukielosta haaveileva kaivaa juurakot maasta vasta marraskuussa, mutta tehtävä kannattaa merkata jo nyt allakkaansa.
Sadonkorjuun aika saa jalkoihin vipinää. Mieli tekee metsään: marjaan, sieneen tai ihan vaan nautiskelemaan. Suuret puut, syksyisen metsän tuoksu ja äänet. Niiden keskellä on hyvä olla.
Aivoinfarkti vei Anitta Eerolalta nielemiskyvyn, mutta ei elämäniloa.
Tee oksista ja kanervista somat sienisudit kaveriksi metsään. Kanervan tilalle käy muukin harjaskuitu.
”Koen sienimetsässä tekeväni juuri sitä mitä ihmisen kuuluukin tehdä. Olemmehan keräilijöitä. Sienestäjä saa etsimisen ja löytämisen jännityksen ja kaikki ulkoilun hyödyt", sanoo Tietokirjailija Topi Linjama.
