Nuori pari ei osannut asettua sukutaloon ensi yrittämällä, mutta nyt he eivät voi kuvitellakaan asuvansa muualla.
10-vuotiaan Lasse Kuurilan toiveammatti oli maanviljelijä. Opettajaperheen vesalla oli omat maatilaleikit kodin vintillä Liperissä.
”Naapurit olivat minulle innostuksen lähde. Vintin vihreät matot olivat peltojani. Kun isännät tekivät rehua, minä surruutin yläkerrassa samaan aikaan. Yhä vieläkin on vahva elämän merkki, kun kevään koittaessa traktorit alkavat soida pelloilla.”
”Se on ihanaa”, huokaa Ninka Reittu-Kuurila. ”Liperi on kyllä elävä.”
Lasse muutti vaimoineen lapsuutensa maisemiin kaksi vuotta sitten.
JOHANNA WESTERSUND, teksti
Lue koko juttu painetusta syyskuun Kodin Pellervosta. Sen löydät myös lehtipisteistä.
Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska, kirjoittaa Tove Jansson muumikirjassa Taikurin hattu. Mutta onko se edes mahdollista, Suomen perhostutkijain seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila?
Jos eläkeikää halutaan nostaa, asenteissa riittää korjaamista, tietokirjailija Varpu Tavi muistuttaa. Miksi kavahdamme kokemusta?
Viis virsuista ja tuokkosista! Nyt on tuohikehysten ja poronsarvisankojen vuoro. Optikko Laura Knuuti löysi pohjoisen luonnosta uuden näkökulman omaan kehysmallistoonsa.
Sulokerroin kohoaa korkealle, kun kevätvauva kietoutuu vaaleanpunaiseen neulepeittoon.
Pakkanen nipistelee poskipäitä ja lumi narskuu kenkien alla, kun kuljen kapeaa tietä ylös vaaran rinnettä. Taivalta viitoittavat molemmin puolin korkealle kohoavat tykkylumen peittämät kuuset.
