Monessa liemessä keitetty keittiömestari ja opetusneuvos arvostaa aitoa kotiruokaa.

Evakkomatkalla vuonna 1941 syntynyt Jaakko Kolmonen muistelee lämpimästi lapsuusaikojaan ja niiden ruokia. Äidin keittiössä sekä isovanhempien hellahuoneissa hän sai myös ensituntuman kokkaamiseen.

“Toisen kerran Karjalasta lähdettyämme asetuimme Keski-Suomeen. Äitini aloitti työt koulun keittäjänä ja kodiksemme saimme tilan Haapavatialta Laukaasta. Perheeseeni kuuluivat äidinäiti, isänäiti, ukki, isä ja äiti. Rintamamiestalossa oli pientilalla paljon töitä.”

Ruoka-aika oli jämpti. Jos Jaakko myöhästyi, ja ruoka oli jo korjattu pois, hän hiippaili ullakkokamariinsa tekemään läksyjä. Poika jakoi huoneen mumminsa kanssa, ja totta kai mummilla oli omat herkkuvarastonsa, jolla hän mielellään hemmotteli lapsenlastaan.

Ukki taas teki välillä oman kamarinsa uunissa karjalanpaistia. Jaakko pääsi hänen mukaansa ostoksille.

”Ukki lisäsi paistiinsa kaksi porsaan sorkkaa. Sain olla myös syömässä niitä. Luut pantiin järjestykseen syönnin edistyessä. Vielä kokiksi valmistuttuanikin minä aina silloin tällöin keittelin sorkkia ukin malliin.”

Ukin matkassa

Kesäruokana suosittiin kalaa. Onkireissuillekin Jaakko lähti isoisänsä matkassa.

”Koppaan pantiin nokkosia ja lepän oksia, joiden suojassa pistetyt ja peratut kalat kuljetettiin kotiin ja annettiin naisten hoiviin. Niistä he laittoivat jotain herkullista.”

”En voinut muuta kuin ihailla sitä tyyliä. Ja tietysti äiti ja mummit tekevät myös piirakat ja muut herkut.”

Kalaruokien kanssa syötiin vihanneksia ja sieniä sekä oman pellon perunaa, juureksia ja kasviksia. Marjassa käytiin ahkerasti. “Se oli yksinkertaista, selkeää ja herkullista ruokaa.”

Juhannuksena kyläkunnan pojanklopit soutivat saareen. Mukana oli lettutaikina, teltat ja onget. Pääruokaa varten hiekkamaahan kaivettiin kuoppa. Sen pohjalle pantiin kiviä, joiden päälle viritettiin nuotio.

Yksi pojista jäi tulta ruokkimaan, kun toiset lähtivät virvelöimään kalaa. Perattu saalis käärittiin sipulin, nokkosten ja voikukanlehtien kera ensin voipaperiin, sitten sanomalehteen, vielä voipaperiin ja sanomalehteen. Kerrokset kasteltiin.

Nuotiosta otettiin hiilet pois. Paketti laskettiin kuumien kivien päälle. Hiilet nosteltiin paketin päälle.

“Kun juhannusyö oli parhaimmillaan, avasimme pari kolme tuntia hautuneen nyytin.”

JOHANNA WESTERSUND, teksti
JAAKKO KILPIÄINEN, kuvat

Lue koko juttu kesä-heinäkuun 2015 painetusta lehdestä. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli