Kiteellä kasvanut, mutta Yhdysvalloissa aikuisikänsä elänyt nainen rakennutti kesäkodin kotikonnuilleen.

Kati Korpijaakon lomakodissa ei ole eteistä, vaan ulko-ovesta astutaan suoraan asuntoon. “Kaikki kysyvät, miksi minulla ei ole eteistä? Mutta en minä osaa eteistä kaivata, sillä Amerikassa ei ole eteisiä. Mitä minä sillä tekisin?”

Kati palasi lapsuutensa maisemiin kaksi vuotta sitten, kun hän 40 Amerikassa asutun vuoden jälkeen rakennutti lomatalon entisen kotinsa paikalle Kiteen Juurikan kylälle. Ensin Juurikkaan palasi velipoika Ari Hurskainen eläkepäivikseen Lahdesta.

“Olin käynyt Juurikassa kesäisin ja ajattelin, että jokin maalaispaikka olisi kiva. Olen äärimmäisyyksien ihminen, tykkään New Yorkin hulinasta, joka kyllä pahenee vuosi vuodelta, mutta pidän myös maaseudun rauhasta. Suomessa on marjoja, sieniä ja puhdasta luontoa. Ja minulla on täällä sukulaisten lisäksi vanhoja tuttavia Joensuusta, jossa olin yhteiskoulussa.”

“Katselin veljeni luona Kannustalon esitteitä. Ensin tuntui, ettei mikään niistä olisi minun tyyliäni, mutta sitten silmiin osui tämä Lato. Tämä on muotoilultaan sopivan pelkistetty ja moderni minulle.”

Ilmaa ja tilaa

148-neliöinen talo on avara ja valoisa. Joka ilmasuunnassa kotia kiertävät puiset terassit. Rakennuksen takaosasta avautuu näkymä koivikkoon ja niitylle, etupihalle Kati on rakentamassa puutarhaa. Maisemassakin on tilaa, sillä tilan pellot ovat vuokralla viljelijällä.

Kati löysi kiikkutuolin, kun hän siivosi vanhaa piharakennusta, mutta kuistilleen hän ei vielä ole sitä Yhdysvaltojen malliin nostanut. “En ollut ajatellutkaan, että terassit ja eteisen puute olisivat amerikkalaisia asioita tässä talossa, sillä ne kuuluivat valmiiseen pakettiin, mutta ehkä viehätys tähän talomalliin nousi alitajunnasta.”

Keittiön ja olohuoneen yhteinen tila muistuttaa toki myös suomalaisesta tuvasta ja Katin lapsuuskodista. Avokeittiö on talon emännälle mieluinen, sillä siinä on hyvä tehdä ruokaa yhdessä vieraiden kanssa.

Kesäpaikkansa sisätilat Kati koettaa pitää ilmavina ja avarina tavaramääränkin suhteen. “Otin mukaani mahdollisimman vähän. En enää kerää tavaroita. Kirpputorit on kaikki jo juostu.”

Vanhat, jo aikoinaan vintageliikkeestä ostetut Alvar Aallon satulavyötuolit kulkivat rahtina Amerikasta Kiteelle. “Siniset penkit olivat meillä täällä vanhassa tuvassa. Meinasin ensin puhdistaa ne maalista, mutta tulin toisiin aatoksiin. Penkit pantiin kuulemma ennen vastakkain, kun tarvittiin vierassänkyä.”


Pekka Korpijaakon lasiveistos Avanto koristaa yöpöytää.

Pitkä talvi

Kun talo oli pystyssä, Kati vietti melkein koko vuoden Suomessa. Syksyllä hän ilmoittautui Kiteen Kansanopiston kursseille. “Kunnostin vanhoja huonekalunromuja. Entisöintikurssia oli neljänä päivänä viikossa, oli melkein kuin töissä olisi käynyt. Sitten kävin savikursseilla ja huovuttamassa.”

Taloakin piti sisustaa ja pihaa suunnitella. Kun siihen lisäsi hieman kotimaan matkailua, tekemisestä ja menemisestä ei ollut pulaa. Suomalainen talvi tuntui kuitenkin pitkältä ja pimeältä.

“Toissa talvena ei oikein tullut luntakaan. Olin haaveillut hiihtämisestä. Huomasin, etten enää oikein pärjää Suomen pimeydessä. Siksi lähden täältä tänä syksynä loka-marraskuussa takaisin New Yorkiin, mutta palaan taas keväällä.

JOHANNA WESTERSUND, teksti
JAAKKO KILPIÄINEN, kuvat

Lue koko juttu marraskuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Sen löydät lehtipisteistä ja tilaajana myös Kodin Pellervon E-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli