Luostarielämään sitoutuminen vaatii ennen muuta uskoa, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Myös Lintulan luostarin nunnia nämä ominaisuudet yhdistävät.

Kello lyö kuusi aamulla. Heinäveden Palokin kylän metsien keskellä alkaa uusi päivä. Lintulan luostarin kirkkoon saapuneet nunnat ja talkooväki ovat odottaneet hiljaisuudessa kirkonmenojen alkamista. Nyt he nousevat seisomaan. Alkaa aamun rukouspalvelus, joka kestää reilun tunnin.

Tämä on tavallinen aamu Lintulassa. Herätys on kello 5.20. Rukouspalveluksen jälkeen syödään yhdessä aamiainen trapesassa, ruokalassa. Tarjolla on hyvää pannukahvia, leipää ja leivänpäällisiä sekä keitettyjä munia.

Työpäivä alkaa kahdeksalta. Luostarin johtaja, igumenia, tekee jokaiselle viikolle listan, jossa määrätään kullekin omat tehtävät. Kesällä ulkotyöt, vieraiden opastus sekä myymälän ja kahvion hoitaminen vaativat paljon työvoimaa. Talvella jaetaan muun muassa siivous- ja keittiövuoroja. Myös luostarin tuohustehtaalle tarvitaan neljänä päivänä viikossa useita käsiä tekemään kynttilöitä ja pakkaamaan niitä lähetettäviksi kirkkoihin.

 

Töiden tekeminen perustuu kuuliaisuuteen. Kun nainen tulee luostariin, hän luopuu omasta tahdostaan ja tekee sitä, mitä igumenia määrää tai mihin antaa luvan.

“Nunna ei tee mitään omien tarpeidensa mukaan, vaan kaikki tehdään luostarin hyväksi”, yli 20 vuotta Lintulassa elänyt äiti Ksenia kertoo.

Omasta tahdosta luopuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että igumenialta pyydetään lupa kaikkeen mahdolliseen, vaikkapa puhelinsoittoon lähisukulaiselle.

“Omasta tahdosta luopuminen on luostarielämän vaikein asia. Oman tahdon sijaan pyritään etsimään Jumalan tahtoa ja elämään sen mukaan.”

Nunnat viettävät pari kolme tuntia päivässä kirkon palveluksissa. Ahkera rukoileminen on elämän perusta. Luostarissa ei laiskotella, vaan nunnat tekevät paljon myös tavallista työtä.

“Ruumiillinen työ hoitaa sielua, vaikkei se tietysti itsetarkoituksellista ole. Ei kukaan voi koko ajan leijua hengellisissä sfääreissä.

Lintulan pasha

Pasha tehdään luostarissa aina tämän reseptin mukaan. Se on peräisin igumenia Antoninan (1906–1998) isoäidiltä. Annokseen käytetään seitsemän kiloa rahkaa. Osa pashasta pakastetaan.

10 kg valutettua rahkaa
2,75 kg voita
4 kg sokeria
4,5 l kermaa
20 kananmunan keltuaista
10 vaniljatankoa
hillottua appelsiininkuorta

Rahka valutetaan kuivaksi harsopussissa yön yli. Valutettua rahkaa punnitaan tarvittava määrä.

Rahka ja huoneenlämpöinen voi sekoitetaan keskenään. (Pienen määrän voi sekoittaa puukauhalla.)

Rahka-voiseosta kuumennetaan alumiinikattilassa, samalla lisätään muut aineet. Seosta lämmitetään, ei keitetä!

Jäähdytetään ja nostetaan muotteihin valumaan.

TIINA MAKKONEN, teksti ja kuvat

Lue koko juttu painetusta maaliskuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös Kodin Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli