Kuusi vuotta mies etsi järjestelmällisesti yritystä itselleen.

“Ei minulla ole mitään ituhippitaustaa. Jos en olisi saanut hommaa toimimaan Exelissä, en olisi jatkanut eteenpäin”, sanoo maaton luomuviljelijä, Silmusalaatti-yrityksen perustaja Samuli Laurikainen.

Kello on kymmenen korvilla. Samuli lopettelee palaveria toimistossaan kerrostaloasuntonsa yläpuolella, kerää puhelimen, teepannun ja muut tykötarvikkeet syliinsä ennen kuin astelee rappuset alas kotiinsa. Kohta pitää olla taas menossa, sillä päivä on vasta alussa.

Ensimmäisen liiketoimintasuunnitelmansa mies teki kahdeksannella luokalla Savonlinnassa yläastetta käydessään. Kun nuori diplomi-insinööri valmistui Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, hän tiesi ryhtyvänsä yrittäjäksi, kunhan sopiva yritys tai idea löytyisi.

Viljelyinnostustakaan ei puuttunut. Samulilla on tallella Itä-Savossa vuonna 1987 julkaistu lehtijuttu, jossa häntä on haastateltu Säämingin maamiesseuran satavuotisjuhlassa: “Minusta tulee jyväjemmari, jauhohousu ja kaurahattu”, siteeraa lehti seitsemänvuotiasta poikaa.

Samuli pääsi opintojensa jälkeen töihin, joten hän säästi rahaa ja etsi omaa bisnestä. “Olin ollut isän mukana maatilan töissä oppimassa tekemisen meininkiä. Isäni oli ensin Kerimäellä, sitten Brusilan kartanossa Rantasalmella tilanhoitajana. Kiivaimmassa vaiheessa hän viljeli yhtä aikaa myös kotitilaamme Savonlinnassa.”

Samuli kävi läpi myytävänä olevien yritysten listat kahden viikon välein. Kiinnostavimmista hän otti taseet ja tuloslaskelmat, ja jos ne näyttivät hyviltä, hän sopi tapaamisen paikan päälle.

“Minulla oli kovat kriteerit: en halunnut kiinteisiin aukioloaikoihin sidottua kivijalkaliikettä, mutta ajattelin, että oman osaamiseni konetekniikan insinöörinä pitäisi tuoda yritykselle lisäarvoa. Pidin tärkeänä myös, että yritystä olisi mahdollista suurentaa ja monistaa.”

Nirso metsästäjä

Kuuden vuoden aikana Samuli kerkesi jättää kymmenkuntaan firmaan ostotarjouksenkin. Välillä näytti, että hänestä tulee ruumiskylmiöyrittäjä, mutta oma bisnes aukesi vasta, kun idut putkahtivat näkökenttään. Mitään suurta valoilmiötä tai muuta valtavaa kokemusta oman oivalluksen hoksaamiseen ei liity. Ajatus alkoi kehkeytyä vaivihkaa palikoita yhdistelemällä ja kokeilemalla.

“Alussa ideana oli tehdä ihan perinteisiä ituja, mung-papua ja sinimailasta. Katselin meininkiä maailmalta, kehittelin sekoituksia ja mietin tehokkuutta. Idea versoi.”

Silmusalaatti on toiminut nyt reilut kolme vuotta. Se on täsmälleen samanikäinen kuin Samulin ja hänen vaimonsa Kirsti Taiviolan Saima-tytär. Kirstillä on oma designyrityksensä, Sula, eikä hän ole Silmusalaatin toiminnassa mukana, mutta nuori yritys vaikuttaa paljon koko perheeseen, kertoo töihinsä kiirehtivä Kirsti.

“Elämä pyörii Silmusalaatin ja Saiman ympärillä. Painotus on välillä Silmusalaatissa. Vaikka lapsiperhearjen keskellä toisen työt ja menot raivostuttavat välillä, ihailen Samulia monella tavalla. Hänessä on hemmetin paljon draivia ja osaamista. Silmusalaatin kehitystä on kiinnostavaa seurata.”

Eikä Samulikaan sanattomaksi jää. “Olin akan otossa yhtä ronkeli kuin yritysidean metsästämisessä, ja se on kyllä kannattanut. Harva nainen viitsisi katsella tämmöistä viheltäjää, joka juoksee koko ajan eri suuntiin puhelimet soiden.”

Ennen kuin Kirsti ja Samuli lähtevät eri suuntiin, he varmistavat, kumpi ehtii hakea tyttären päivähoidosta. “Pidä puhelin auki”, huikkaa Kirsti.

 

Kasvata itse

Tarvitset

• Hyvälaatuisia versotus- ja idätyskäyttöön tarkoitettuja siemeniä
• Astian ja kasvualustan
• Siivilän
• Valoa ja lämpöä

Pese kädet ennen kuin aloitat. Pastöroi huuhdotut siemenet upottamalla ne siivilässä 20 sekunniksi 80-asteiseen veteen. Puhdista myös huolellisesti tiskatut kasvatusastiat kaatamalla niihin kiehuvaa vettä hetkiseksi.

Liota siemeniä raikkaassa vedessä yön yli. Huuhtele.

Kasvata versotus- tai idätysastiassa. Kastele / huutele säännöllisesti. Siirrä valmiit idut jääkaappiin. Korjaa versoja tarpeen mukaan juuri ennen käyttöä.

Lähteenä Näin kasvatat ituja ja versoja. www.groddis.fi.

JOHANNA WESTERSUND, teksti
JAAKKO KILPIÄINEN, kuvat

Lue koko juttu painetusta maaliskuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös Kodin Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli