Hintikat kasvattivat viisi poikaansa oman pellon antimilla. Nykyään ihan kaikkea ei ole enää pakko tuottaa itse, sillä tila on suosittu vierailukohde.

Yhdeksänvuotias Matti Hintikka seisoo jakkaralla kotinsa apukeittiössä ja lappaa puisella kauhalla vehnänjyviä viljamyllyyn. Koneen pauhatessa äiti Heidi Hintikka valvoo, ettei jauhokulho tulvi yli äyräidensä.

”Tässä on kaikki vitamiinit tallella”, hän virkkaa tyytyväisenä ja valuttaa täysjyväisiä jauhoja sormiensa läpi. ”Näistä voisi tehdä vaikka spagettia. Leiväksikin voisin ne leipoa.”

Laukaalainen Hintikan perhe on pärjännyt maatalouden murroksessa omavaraisuuden ansiosta. Hurjimpina vuosina pienviljelijäperheen yksityistalouden menot olivat vain 40–70 euroa kuukaudessa.

Nykyään Hakolan tilan talous nojaa monipuoliseen vierailutoimintaan. Sen ansiosta seitsemänhenkisen perheen ei enää tarvitse tuottaa kaikkea ruokaansa itse.

”Teemme lähinnä terveyden kannalta parhaita juttuja”, sanoo isäntä Juha Hintikka. ”Ja jäätelöä, koska se on niin hyvää”, lisää Heidi.


Landseer-rotuinen Onni-koira pitää lapsista, ja Matti tykkää Onnista.

Hulluin voitti

Heidi ja Juha tapasivat vuonna 1994 ja alkoivat heti suunnitella naimisiinmenoa. Juha aikoi ostaa isältään sipulinviljelytilan, jota heidän perheensä oli asuttanut 1970-luvulta saakka.

Morsianta tulevaisuus huoletti. Heidi oli varma, että hänen selkävaivansa estäisivät maatalon töiden tekemisen. Oli myös mahdollista, ettei hän voisi koskaan saada lapsia huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksensa takia.

Sulhanen ei antanut uhkakuvien lannistaa. ”Juha tuumasi, ettei hän etsikään maataloustyöntekijää. Lapsiakin voisi adoptoida”, Heidi muistelee.

Nuoripari solmi avioliiton tapaamisvuotensa elokuussa. Juhan isällä oli hierojan koulutus, joten hän tarjoutui käsittelemään miniänsä kipeää selkää. Säännöllisen hoidon ansiosta Heidin vaivat alkoivat helpottaa, ja hän saattoi tarttua tilan töihin.

Maatalouden näkymät olivat epävarmat, koska Suomi oli menossa Euroopan unioniin. Hintikat tiesivät, ettei Hakolan tila 14 hehtaarin peltoaloineen pötkisi pitkälle.

Heidi ja Juha järkeilivät, että toisen täytyisi mennä pysyvästi muualle töihin. Tai sitten heidän pitäisi investoida, niin kuin muutkin tekivät.

Heidi heitti puoliksi leikillään, että olisi vielä kolmaskin vaihtoehto. Jos he siirtyisivät omavaraistalouteen ja tiristäisivät kulut minimiin, he saattaisivat selvitä pienimuotoisen viljelyn turvin.

“Kokeillaan”, innostui Juha. Eiväthän he mitään menettäisi.

MINNA HOTOKKA, teksti
KRISTIINA KONTONIEMI

Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2017 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät lehden kokonaisuudessaan e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli