Viisi ihmistä, 57 eläintä ja tilaa temmeltää. Täyteläinen arki on antoisaa.

“Jestas, mitäs sinä Bella täällä teet”, Minna Tani toruu huomatessaan minipossun lymyilevän pupulan hämärässä eteisessä. Kärsäkarvoihin tarttuneet muruset paljastavat, millä asioilla ollaan. Pupujen ja kanojen valtavat ruokasäkit houkuttelivat ovelan possun paikalle.

Bella saatellaan äitinsä Elisabethin ja veljensä Marlonin luo possulaan. Lajityypillisen elämän jäljet ovat näkyvissä, ja kaaos onkin melkoinen; kaverit ovat tehneet selvää jälkeä vanhoista täkeistä ja pehmoleluista. Suunpielet ovat possuilla leveässä hymyssä.

Tallilla jo määitään, sillä Minnan ääni saa Lakun, Susun ja Pätkiksen makuhermot lepattamaan. Tullaan, tullaan!

Elli ja Bambi kulkevat taaempana, kun Siiri totuttaa vasta tullutta Viljoa lauman tapoihin.

Tanin perhe on asunut maatilallaan kuusi täyteläistä vuotta. Koko homma vyörähti pienestä ruskeasta ponista.

”Olen aina ollut hevostyttö, ja toiveenani on ollut oma hevonen. Kun täytin 40, hommasimme Ruubin, jolla tyttäremme oppivat pian ratsastamaan. Aloimme haaveilla, että olisi kiva saada paikka, jossa voisimme itse hoitaa sitä.”

Anjalassa asunut viisihenkinen perhe alkoi etsiä maatilaa, joka löytyi parinkymmenen kilometrin päästä Sippolasta. Kumpikin pitäjä kuuluu nykyään Kouvolaan.

”Kun tulimme tutustumaan ja näin, miten onnellisena tytöt lähtivät kirmaamaan pitkin heinikoita, ajattelin, että tämä on meidän paikka”, Minna muistelee.

1920 rakennettu hirsitalo talousrakennuksineen sai uudet asukkaat. Pian Ruubille hommattiin kaveriksi Maukka-ruuna, sen jälkeen tulivat shetlanninponit Bertta ja Hugo, täysveriarabit Eki ja Bambi, suomenhevonen Elemeri…

Tätä nykyä perheessä on viiden hevosen, lampaiden, possujen ja pupujen lisäksi kissat Myy, Svante ja Sulo, koirat Hilma ja Uuno, sekä lauma kanoja, tipuja ja ankkoja. Ja kaikilla on tietenkin nimet.

”Olen laskenut, että eläimiä on yhteensä, hmmm…57”, perheen 11-vuotias kuopus Martta ynnää.

Minna ja Viljo tutustuvat toisiinsa.

Tanit lähtivät liikkeelle tunnustellen, sillä useimmat työt piti opetella alusta pitäen.

”Eläinten hoito oli tässä mittakaavassa aivan uutta, onneksi olemme saaneet paljon apuja lähiseudun ihmisiltä. Tytöt ovat olleet rohkeita ja esimerkiksi Elli osaa antaa jopa rokotukset.”

Äiti ja tyttäret hoitavat eläimet ja tallityöt, isä Jussi vastaa remontoinnista. Remonttikaveriksi hän saa usein myös Ellin, joka on isänsä tapaan pitkäpinnainen ja näppärä.

Minna on rivakkaliikkeinen ja topakka emäntä, jolle uusi arki on opettanut kärsivällisyyttä. ”Niin kliseistä kun onkin puhua hetkeen tarttumisesta, sitä täällä on saanut opetella.”

Jussista on mukava nähdä, miten sujuvasti tilan työt käyvät lapsilta. Nykyisin vanhemmat saattavat lähteä jopa viikonloppureissuun kahdestaan, sillä eläimet voi luottaa tyttärien huomaan.

”Parasta onkin, että tämä kaikki on opettanut tyttöjä todella paljon vastuun kantamiseen”, Jussi toteaa.

Lue koko juttu painetusta tammikuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteeessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli