Suomen pienimmässä kunnassa asuu tyytyväisiä ja terveitä ihmisiä, vaikka nuoriso muuttaa muualle.

Tihkusade tuntuu poskilla ja näkyy lautan valokeilassa. Ahvenanmaan saariston loppusyksyn taivas on yhtä tumma kuin meri. Jossakin pimeyden takana uinuu ahvenanmaalainen Sottunga, Suomen pienin kunta. Vuoden 2017 alussa Sottungassa asui 96 henkeä.

Määrä korvautuu laadulla. Joidenkin kyselyjen ja tutkimusten mukaan sottungalaiset ovat Suomen onnellisimpia ja terveimpiä ihmisiä. Pimeänä ajankohtana on juuri sopiva hetki ottaa selvää, onko todella niin.

Sottungan laituriin jää jokunen ihminen, ennen kuin lautta jatkaa matkaansa Kökariin. Hans Pettersson ja Majvor Lundell ovat olleet Maarianhaminassa lapsenlapsia katsomassa. He lupautuvat ystävällisesti ajamaan edellä ja opastamaan tien majapaikkaan, jonka nimi on Lyckliga Lottas B & B, Onnellisen Lotan Peti & Puuro.

Lotta Bäcksbacka-Karlsson huiskuttaa rappusilta. Hän on kutsunut paikalle myös Sottungan kuntapäättäjiä ja muita viisaita naisia.

Kerstin Ivarsson tuli Ruotsista 1990-luvulla Sottungan sokerijuurikasviljelmille töihin, löysi puolison ja jäi. Jyväskyläläinen Pirjo Turunen ihastui saareen lomareissulla ja päätti asettua reiluksi vuodeksi.

”Täällä eivät naapurit valita, jos tiskaan astioita yhden aikaan yöllä”, hän kiittelee.

Pirjo on pian palaamassa Jyväskylään, mitä toiset murehtivat. Lotta on Tammisaaresta, muutama vuosi sitten hän muutti papinrouvaksi Sottungaan. Hänellä on kyllä aikaisempia siteitä paikkakunnalle: hänen isänäitinsä oli täältä. Märta Grunér tuli Saltvikista 1961 opettajaksi kansakouluun. Britt Pettersson on pesunkestävä sottungalainen, ikänsä saarella asunut.

Lotta Bäcksbacka-Karlssonin työnä on matkailuyrittäminen, aviomies Peter Karlsson on Sottungan, Föglön ja Kökarin yhteinen sielunpaimen.

 

Valitettavasti emme saa nauttia mysteeristä yhtä pitkään kuin brittiläisissä dekkareissa. Onnellisuuden salaisuus paljastetaan heti alkuunsa. Se on yhteisöllisyys.

”Kuntapolitiikassa ei ole puolueita, vaan me edustamme kaikki samaa ryhmää ja vedämme yhtä köyttä. Emmekä ota kokouspalkkioita, vain puheenjohtajan puhelinkulut korvataan”, kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Märta sanoo.

”Kaikki kuuluvat muutenkin samoihin yhdistyksiin ja tekevät kaikkea yhdessä. Välillä vaihdetaan vain takkia ja paikkaa”, Kerstin naurahtaa.

Onnellisuuden lisäksi sottungalaiset ovat terveitä. Onnellisuus ja terveys käyvät usein käsi kädessä. Sottungassa myös sauvat kädessä.

”Kansanterveysyhdistys Folkhälsan järjestää vuosittain sauvakävelyn haastekisoja. Asukasta kohti laskettuna Sottunga voittaa aina ylivoimaisesti niin Ahvenanmaan kuin muutkin suomenruotsalaiset kunnat”, Britt sanoo.

Sottungassa ei ole poliisia, koska ei ole rikollisuuttakaan. Mutta tilastojen mukaan ovat nyrkit välillä heiluneet.

”Ruotsinlaivoilla on joskus tapeltu, kun laiva kulkee Sottungan vesialueella; rikos on kirjattu silloin Sottungassa tapahtuneeksi. Tappelijat ovat melko varmasti ulkopaikkakuntalaisia”, naiset hekottelevat.

Sottungan kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Märta Grunér (vas.) on veneentuoma ja Britt Pettersson (oik) syntyperäinen saarelainen. Jyväskyläläinen Pirjo Turunen (kesk) ihastui Sottungaan lomamatkallaan ja jäi asumaan yli vuodeksi.

Onko sottungalaisilla ollenkaan arkihuolia ja -murheita?

”Kyllähän niitä tulee. Yksi huoli on se, että lauttavuoroja Sottungan ja Ahvenanmaan pääsaaren välillä on harvennettu”, Märta harmittelee.

Jos aikoo illalla osallistua Maarianhaminassa kulttuuririentoihin tai seurata maineikkaan Maarianhaminan IFK:n jalkapallo-ottelua, joutuu jäämään kaupunkiin yöksi.

Mutta jos tarkkoina ollaan, niin Sottungasta ei välttämättä tarvitsisi koskaan poistua minnekään. Kauppa, posti ja terveysasema takaavat perustarpeet, vaikkeivät ihan joka päivä auki olekaan. Kirjasto ja kunto- ja liikuntasali lisäävät elämänlaatua.

Sottungan osuuskauppa on osoitus saarelaisten voimanponnistuksista. Vain Lotta ja Anita Hildén saavat kaupasta palkkaa. Seurakunnan taloudenhoitajana varsinaisesti työskentelevä Anita huolehtii tileistä ja kirjanpidosta. Lotta tekee myyntivuorojen lisäksi tukkutilaukset, siivoaa ja hoitaa juoksevat asiat.

”Useimmat kuntalaiset ovat osuuskaupan jäseniä, he tekevät talkootöitä vuorolistan mukaan”, Lotta lisää.

Jutun kokonaisuudeessaan löydät painetusta huhtikuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaaja voit lukea koko lehden myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli