Kokkolan Neristanissa eletään tätä päivää mennyttä arvostaen. Kaikki on lähellä.
Talvinen tuuli puhaltaa Kokkolan vanhassakaupungissa, Neristanissa. Mustat, korkeat lyhdyt reunustavat suoraviivaisia katuja. Maisema on niin rauhallinen, että voisi kuvitella ajanrattaan kääntyneen parisataa vuotta taaksepäin. Puuttuu vain kavioiden kopse ja hevosen vetämä reki.
Vanhankaupungin 12 korttelia käsittävän asemakaavan laati Johan Persson Gädda 1665. Sen tunnusmerkkejä ovat aidatut pihat, portit ja pihan puolella olevat asumusten sisäänkäynnit. Suurin osa niistä on 1800-luvulta, sillä kaupunki paloi melko tyystin 1664. Tulen oli helppo levitä, koska olkikattoiset talot olivat lähellä toisiaan.
Neristan eli alakaupunki oli ennen käsityöläisten ja merimiesten asuttama, kun taas Oppistan, yläkaupunki, oli rikkaiden kauppiaiden ja laivanvarustajasukujen asuinaluetta. Tilanne ei kuitenkaan ollut näin mustavalkoinen. Myös Neristanin Isokadulla talojen kivijalat ovat korkeita. Se aikanaan on kielinyt vauraammasta väestä.
Joissakin taloissa on ikkunapuiden ulkopuolelle kiinnitetty juorupeili. Se kertoo, ketä kadulla kulloinkin kulkee. Posliinikoirien pitäminen ikkunalaudoilla on myös vanha tapa. Jos ne katselevat kadulle päin, merimies seilaa maailman meriä, mutta jos niiden kuono osoittaa sisäänpäin, kotona ollaan.
Lue painetusta helmikuun 2018 Kodin Pellervosta kolmesta Neristanin alueen talosta ja niiden asukkaista: Laivurintalo, Käsityöläistentalo ja Köydenpunojantalo. Tilaajana löydät koko jutun myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
