Luonnonmukainen metsä tarjoaa omistajilleen elämyksiä ja kasvavan sivuelinkeinon, sillä luomutuotteille, kuten kaarnalle, mustikanvarvuille, horsmalle, männynneulasille ja kärkälle on nyt kysyntää.
Kun Jaana Elo ja Eero Liikkanen vetävät eteisessä saappaita jalkaan, jackrusselinterrierit Peppi ja Wilma ovat tikkana ovella – metsään!
Kamparsin luomutila sijaitsee meren tuntumassa Sauvon Karunassa. Metsään pääsee omaa hiekkatietä pitkin. Matkaan saattelee kaunis lehtikuusikujanne, jonka syksy on värjännyt hehkuvan okraksi.
Jaana kertoo, että kaikki puut omilla mailla ovat luomua, myös lehtikuuset.
Kukkakauppiaille ja gourmetravintoloille kotimainen luomulehtikuusen oksa on harvinaista herkkua. Mitä saa vain Kamparsista, mutta nyt ei ole sen aika. Nyt lähdetään hakemaan metsästä männynneulasia.
”Niitä voi kerätä ympäri vuoden paitsi kerkkäaikana. Meistä syksy ja talvi ovat parasta aikaa”, Jaana sanoo.
Eero Liikkanen ja Jaana Elo poimivat männynneulasia talteen luomumetsistään.
Luomusti kimpassa
Jaana ja Eero olivat naapureita, jotka ystävystyivät ja ryhtyivät luotsaamaan kimpassa kahta tilaa. Kampars on virallisesti Eeron ja naapuritila Kaikumäki Jaanan.
Jaana innostui luomusta ensin ja rupesi houkuttelemaan Eeroakin luomupäiville. Arvaahan sen, miten siinä kävi.
”Inhosin aina rikkakasvien myrkytyksiä”, Eero perustelee.
Muutos oli Eerosta sikälikin helppo, että tilaa oli pitkään hoidettu luonnonmukaisesti.
”Vuoroviljelystäkään ei ole koskaan meillä luovuttu.”
Luomupeltojensa ympäröimät metsät Jaana ja Eero sertifioivat yhteistuumin luomukeruualueiksi viisi vuotta sitten, ensimmäisinä Varsinais-Suomessa.
”Saatiin yhtenäinen kokonaisuus”, he toteavat.
Polku metsän siimeksessä kiemurtelee ikivihreän sammalmaton poikki. Mustikkaa ja puolukkaa kasvaa mättäinä. Mänty ja kuusi hallitsevat, mutta lehtipuiden alkuja ponnistelee niiden lomassa. Pusikkoa tai maassa lahoavia runkoja ei näy.
”Luomumetsä ei tarkoita hoitamatonta metsää. Jos kaatuneita puita ei korjaa pois, tulee tuholaisia”, sanoo Eero.
Nuori mänty on paras
”Tässä”, pari sanoo ja pysähtyy pienen männikön laidalle.
”Männynneulaset kannattaa noukkia nuorista männyistä, koska niissä on vähemmän parkkiaineita. Parhaita ovat 10–15-vuotiaat puut. Ikä lasketaan oksien avulla. Yksi oksiston väli on yksi vuosikasvu”, Eero neuvoo auliisti.
Hän kyykistyy ja noukkii neulasia yksitellen männyn alaoksilta. Se rasittaa puuta vähiten.
”Mänty ei ole kovin herkkä, mutta kyllä senkin saa tuhottua.”
Neulasten keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten sitä saa tehdä vain omista metsistä tai omistajan luvalla. Nämä neulaset tulevat Jaanan ja Eeron omaan käyttöön. Kun neulasia tarvitaan myyntiin, ne kerätään harvennushakkuiden yhteydessä kevättalvella.
”Koko puu tulee hyödynnettyä, eivätkä kasvavat puut kuormitu.”
Eero marssii yleensä edellä moottorisaha tanassa ja kaataa. Jaana tulee toisen sahan kanssa perässä ja karsii oksat. Lopuksi palkatut poimijat noukkivat havut ja poimivat niistä neulaset. Rungoista tehdään polttopuita omiksi tarpeiksi.
”Neulaset on puhdistettava ja käytettävä tai pakastettava heti, etteivät ne mene pilalle. Elävä neulanen on kovapintainen, mutta silti herkkä kuin kukkanen.”
Syyskantarellit ovat mukava yllätys.
Metsä tulee lautaselle
Pariskunta toimittaa neulasia Suomisen Maidolle Jymy-jäätelöön. Ne uutetaan maitoon, jolla maustetaan luomumännynhavujäätelöä. Jaana kertoo, että itse Jyrki Sukula oli mukana kehittämässä reseptiä.
”Tuote valmistettiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ja lanseerattiin itsenäisyyspäivänä 2016. Sen piti olla vain juhlavuoden maku, mutta suosion vuoksi se jäi tuotantoon.”
Kotikeittiössään pariskunta uuttaa neulasia kylmäpuristettuun luomurypsiöljyyn.
Jaana neuvoo, että kokonaista havunoksaa ei kannata käyttää.
”Puraisepas tätä neulasta. Eikö ole hienostunut maku? Oksan kuoriosassa on parkkiaineita, jotka pilaisivat sen.”
Neulastenkin kanssa on pidettävä maltti – ei liikaa.
”Mäntyruokaöljy on parhaimmillaan, kun maku ei hyökkää päälle.”
Jaana on tarkka siitäkin, että rypsiöljy on puristettu syysrypsistä.
”Kevätrypsistä valmistettu öljy on helposti pistävänmakuista, mutta syysrypsistä tehty taas pehmeää ja pähkinäistä. Männynneulasten aromit pääsevät siinä hienosti oikeuksiinsa.”
Neulasöljyä lorautellaan ruokiin fiiliksen mukaan. Se tuo metsän lautaselle.
”Se on yhtä monikäyttöistä kuin valkosipuliöljy – aivan loistavaa kasvisten ja kalan kanssa. Totta kai se sopii erinomaisesti myös riistaan.”
Peppi ja Wilma ovat innokkaita metsänkävijöitä.
Keinoaineet jäivät
Jaana on koulutukseltaan muun muassa elintarvikeinsinööri. 1990-luvun lopulla hän työskenteli elintarviketehtaan tuotekehitysprojekteissa. Silloin haluttiin “lightia”, hällä väliä muulla.
”Paitsi hinnalla tietysti. Mikään ei saanut maksaa mitään, jotta tuotteelle saatiin halpa hinta.”
Keinotekoiset makeutusaineet juoksuttivat vessassa, suuhun juuttui metallinmaku. Työmatkoja oli usein Keski-Eurooppaan aromitehtaaseen, missä Jaana näki, miten aromeja tehdään.
”Se oli vain puhdasta kemiaa. Makujen aitous hävisi jonnekin.”
2000-luvun taitteessa Jaana pestautui EU:n uuden elintarvikelainsäädännön ja luomuasetuksen valmistelijaksi Eviraan, nykyiseen Ruokavirastoon.
”Tutustuin luomuun ensin teoriassa ja vasta myöhemmin omalla maatilalla käytännössä.”
Jaana toimii nykyään luomu- ja elintarvikeasiantuntijana oman yrityksensä kautta. Työhuone on kotitilalla, mutta kokoukset ja seminaarit lennättävät vaikkapa Brysseliin MTK Luomun puheenjohtajan roolissa.
Alan messuilla Jaana kertoo muulle maailmalle usein suomalaisista luomumetsistä ja niiden puhtaista antimista.
”Meillähän on tällä hetkellä eniten luomusertifioituja metsiä Euroopassa ja neljännes koko maailman luomumetsävarannosta, yli 12 miljoonaa hehtaaria.”
Pussukka aina taskussa
Omaa luomumetsää Jaanalla ja Eerolla on yhteensä 150 hehtaaria. Peppi ja Wilma pöyhivät nokka tuhisten maahan pudonneita lehtiä sillä aikaa kun isäntäpari noukkii hartaana suppilovahveroita. Niitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuna sateet vihdoin tulivat ja pullauttivat esille pontevia rivistöjä.
”Emme koskaan lähde metsälenkille ilman pientä pussukkaa.”
Luonnonmukaisen metsän sienille olisi kysyntää, mutta sienikastike, -keitto ja -piirakka ovat pariskunnan herkkua eikä myytävää juuri jää. Myös marjat popsitaan itse. Onneksi on niin paljon muutakin kerättävää. Metsänantimien korjuu seuraa vuodenkiertoa, kuten muukin sadonkorjuu. Ensimmäisenä keväällä valmistuu koivunmahla, sitten kuusenkerkkä.
”Kerkän kanssa on tarkinta. Se pitää saada talteen just eikä melkein”, kertoo Jaana.
Jaana tunnustelee pihapiiriä ympäröivää kuusiaitaa ahkerasti. Näin hän tietää, milloin poimijat on hälytettävä metsään.
”Kerkän pitää olla läpipehmeä. Pinnaltaan kovettunut on jo ylikypsä, pilalla. Jos kevät on kuuma, keruuaika jää todella lyhyeksi. Edelliskeväänä aikaa oli vain kaksi päivää.”
Luomulehtikuusen oksat menevät kukkakauppoihin ja gourmetravintoloille.
Näe luomumetsä puilta
Mäennyppylän takaa paljastuu paljaaksi kynitty loiva rinne. Vain muutama puu törröttää siellä täällä. Mitäs tämä on olevinaan?
”Päätehakkuut eri muodoissaan sallitaan luomumetsässä, mutta hakkuut on tehtävä talvella. Emme tee kevät- kesä- ja syyshakkuita muutoinkaan, koska haluamme suojella metsäpohjaa vaurioitumiselta mahdollisimman hyvin”, Eero kertoo.
Hän kehuu avohakkuita hyväksi tavaksi uudistaa metsää.
”Vanha metsä kaadettiin tästä viime kevättalvella. Uutta istutamme tilalle keväällä.”
Luonnonvaraisten kasvien keruu ei saa vaarantaa lajin olemassaoloa. Sammal ja jäkälä ovat niin arkoja, ettei niitä saa kerätä luomumetsästä lainkaan ilman erillistä selvitystä. Näin on säädetty luomuasetuksessa, jota Jaana on ollut itsekin sorvaamassa.
”Metsien luomukeruun suurin uhka on ahneus. Kerätään liikaa tai uhanalaisia kasveja. Kuusta ei pidä putsata tyhjäksi kerkästä. Ja jos ottaisimme kaiken horsman talteen, sekin häviäisi, vaikka sitä pidetään elinvoimaisena rikkakasvina.”
Männyn kaarnaa ja mustikanvarpuja Jaana ja Eero eivät myy ollenkaan, vaikka niitäkin kysytään.
”Mustikanvarpu kasvaa hitaasti, joten se loppuisi pian. Kaarnanostajat haluavat kokonaisia nuoria mäntyjä. He hyödyntävät itse vain kaarnan ja myyvät rungot polttopuiksi. Meille ei ole järkevää myydä koko puuta kaarnan hinnalla.”
Reipas syksyinen metsälenkki on lopuillaan. Talolle palataan pitkin pellon laitaa iloisin mielin ja punaisin poskin. Tällä kertaa tuomisina on pari isoa pussillista suppilovahveroita, muutamia kantarelleja ja pieni pussi neulasia.
