Autoilu sähköistyy kovaa kyytiä, halusimme sitä tai ei. Liikenteen päästöjen vähentäminen on hyvä tavoite, mutta latausverkko maaseudulla on vielä kovin harva.

Sähköautoilusta puhutaan paljon. Jotkut jopa ajavat sähköautolla. Useimmat kuitenkaan eivät. Jokaisella on kuitenkin asiasta mielipide.

Haetaan muutama esimerkki Suomen johtavasta mielipidesäilömöstä Vauva.fi:stä. 22.10.2020 nimettömänä pysyttelevä henkilö aloitti keskustelun otsikolla ”Miksi niin moni ajattelee, että sähköauto ei sovi maaseudulle?”

”Suomessa on miljoona omakotitaloa, ja erityisesti maaseudulla asutaan omakotitaloissa. Ja jokaisen omakotitalon ulkoseinässä tai autokatoksessa on sähköpistoke (monesta löytyy 3-vaihe pistokekin), josta auton saa hyvin helposti ladattua. Mitään erityistä julkista latausverkostoa tuskin tarvitsee maaseutupaikkakunnalle, jos lähimpään kaupunkiin on matkaa alle 100 km.”

Vastauksia tuli nopeasti yli 200 kappaletta. Tässä muutama:

”Mites mökillä, jossa ei ole sähköjä?”

”Jos kodin sähkönkäyttökapasiteetti on niukka, voi kikkailla esim. keskeyttämällä auton lataamisen saunomisen ajaksi.”

”Siinä maaseutujen sähköautoilussa on kuitenkin se puoli, että kun sähköt menee seudulta myrskyn, lumisateen tai ukonilman takia, niin et liiku autolla kotoasi mihinkään.”

Kahden tunnin kahvitauko

Viime joulukuussa Euroopan komissio julkaisi kestävää ja älykästä liikkuvuutta koskevan strategiansa. Sen mukaan vuoteen 2030 mennessä Euroopan teillä pitää olla liikenteessä vähintään 30 miljoonaa päästötöntä autoa.

Jotta nuo päästöttömät autot ylipäätään pääsisivät jonnekin, komissio edistäisi niiden käyttöönottoa ”esimerkiksi asentamalla kolme miljoonaa julkista latauspistettä vuoteen 2030 mennessä”.

Julkaisemassaan vastineessa Euroopan autonvalmistajien yhdistys Acea huomautti, että tällä hetkellä EU:n alueella on noin 200 000 julkista latauspistettä. Kymmenessä vuodessa niitä pitäisi siis rakentaa 15-kertainen määrä. Ja toisin kuin autojen valmistusta ohjaavat päästörajoitukset, latausinfran rakentaminen on lähinnä komission toivomus.

”Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoisuus ei toimi näissä tavoitteissa”, Acean pääsihteeri Eric-Mark Huitema valitti.

Toimivan sähköautoilun kannalta latausinfran rakenne on vielä ongelmallisempi kuin nuo luvut antavat olettaa. Vuoden 2019 lopussa EU:n alueella toimivista julkisista latauspisteistä vain alle 15 prosenttia tarjosi vähintään 22 kilowatin (kW) latausmahdollisuutta.

Ja tuo 22 kilowattiakin on täyssähköauton lataukseen melko vaatimaton teho. Esimerkiksi Volkswagenin uuden ID4-mallin Pro-version akkukapasiteetti on 77 kWh. Jos puolityhjä akku pitäisi saada täyteen kesken pitemmän matkanteon, 22 kW:n latausteholla sähköntankkaustauko venyisi lähes kahden tunnin mittaiseksi.

Vauhti kiihtyy

Myös Suomessa on herätty sähköiseen tulevaisuuteen. 2016 julkaistun ilmasto- ja energiastrategian tavoitteen mukaan Suomessa on 250 000 sähkökäyttöistä autoa vuonna 2030. Viime syksynä liikenne- ja viestintäministeriön ennuste vuodelle 2030 oli 700 000 ladattavaa autoa.

”Vuonna 2016 ei vielä uskottu muutoksen nopeuteen”, sanoo Teknologiateollisuuden johtava asiantuntija ja Sähköinen liikenne ry:n toimitusjohtaja Heikki Karsimus.

”Nyt usko on palautunut, ehkä vähän liikaakin. 700 000 sähköautoa ei liene mikään ongelma, mutta tuon tavoitteen mukaan puolet niistä olisivat täyssähköautoja.”

Jos ennuste toteutuu, ja Suomen liikenteessä on 10 vuoden kuluttua 350 000 täyssähköautoa, erityisesti haja-asutusalueiden latausinfra saattaa olla kovilla. Nyt maaseudulla on vain vähän täyssähköautoille soveltuvia julkisia latauspisteitä, ja välimatkat ovat pitkiä.

”Ensisijainen asia on, että kotilataus ja kenties työpaikkalataus toimivat. Aina, kun auto on kotona parkissa, sieltä saa lähdettyä täydellä akulla. Yön yli lataaminen riittää useimmiten, koska päivittäisissä ajoissa auton akkua ei ajeta tyhjäksi. Pitempiä matkoja ajettaessa tarvitaan sitten matkan varrelle pikalatauspisteitä”, Karsimus pohtii.

Odottavan aika on pitkä

Tällä hetkellä pikalatauspisteitä on haja-asutusalueilla vain vähän. Jos täyssähköautoilija kurvaa pikalatauspisteelle vain huomatakseen, että kaikki tolpat ovat varattuja, hänen ainoa mahdollisuutensa on odottaa latauspaikan vapautumista.

Karsimuksen mielestä tämä ongelma ratkeaa ajan myötä kuin itsestään.

”Kun sähköautojen määrä kasvaa, rakennetaan tarpeen mukaan lisää latauspisteitä eri puolille maata – myös haja-asutusalueille. Näin arjen sähköautoilu helpottuu.”

Energiavirasto jakaa investointitukea latauspisteiden perustamiseen, koska valtio haluaa vähentää liikenteen päästöjä merkittävästi.

”Tukia myönnetään tarjouskilpailun ja aluepoliittisin perustein. Kaupallinen toimija saa lisäpisteitä tukihakemukseensa, jos tämä esittää latauspisteen rakentamista paikkaan, missä ei ennestään ole latausmahdollisuutta.”

Mistään valtavan suurista summista tässä ei kilpailla. Viime syksynä järjestetyssä tarjouskilpailussa ”Ajoneuvojen suuritehoiset latausjärjestelmät” -ryhmä sai jaettavaksi yhteensä 1 750 000 euroa.

Suurimmaksi osaksi voidaan yhä sanoa, että haja-asutusalueille saadaan latauspisteitä, jos paikalliset tarttuvat toimeen itse.

Kunnat voivat tietysti osaltaan auttaa latausinfran rakentamisessa kaavoituksella ja maankäyttöpolitiikalla.

Polttomoottori ei katoa

Tulevaisuuteen varaudutaan ennakoimalla kehityksen suunta ja toimimalla päämäärätietoisesti. Tulevaisuuden ennakoidaan kuuluvan akuista voimansa saaville sähköautoille, kun taas vaihtoehtoiset energialähteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Bensiini ja dieselöljy on jo pyyhitty kaikista ennusteista.

Vetyä sähköenergiaksi jalostavat polttokennoautot olivat tulevaisuuden suuri lupaus kymmenen vuotta sitten. Nyt teknologiaa pidetään turhan hankalana ja kalliina henkilöautokäyttöön.

Biokaasussa piti olla kaikki bensiinin hyvät puolet eikä lainkaan niitä huonoja. Sitten huomattiin, ettei biokaasua millään riittäisi kymmenille tai sadoille miljoonille autoille. Maakaasu taas ei päästöjen puolesta olisi minkäänlainen edistysaskel.

”Maailmassa on käynnissä lähes 200 isoa akkutehdashanketta. Yksi tehdas on noin miljardin euron investointi”, selittää työ- ja elinkeinoministeriön erikoisasiantuntija ja kansallisen akkustrategian kehittäjä Jarkko Vesa.

”Kyllä niistä aiotaan saada sijoitetut rahat takaisin.”

Sitä paitsi akustosta voimansa imevä sähkömoottori on oikeasti varsin käyttö- ja kehityskelpoinen laite. Sähkömoottorin hyötysuhde on noin kolme kertaa parempi kuin polttomoottorin, ja akkuteknologian kehittyessä ajatus mukana raahattavasta satojen kilojen patteripaketista ei enää herätä hilpeyttä.

Suhteellisuudentajua tarvitaan silti.

”Vaikka tuohon ministeriön ennusteeseen 700 000 sähköautosta päästäisiinkin vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia liikenteessä olevista henkilöautoista olisi yhä kuitenkin polttomoottorikäyttöisiä”, Jarkko Vesa muistuttaa ja lisää:

”Tänään myyty polttomoottoriauto on ajossa vielä 2040-luvulla.”

Jaa artikkeli