Maitohorsmien ja nokkosten valtaama rappiotila voi olla mukava lisätulojen lähde sille, joka tahtoo vaihtaa elämänsä suuntaa ja muuttaa kauas kaikesta.
Viime keväänä tamperelainen Jouko Kivimetsä toteutti yhden pitkäaikaisista haaveistaan. Elämäntyönsä matkailun kehittämisessä ja opettajana tehnyt mies perusti kumppaneidensa kanssa osuuskunnan ja hankki sen käyttöön pienen autiotilan Rääkkylän Haapasalmelta.
”Olin tästä kulkenut ohi aamulenkeillä jo useampana kesänä ja vihdoin aloin neuvotella perikunnan kanssa, olisiko pientila myytävänä.”
Tilalla oli kaikki, mitä Kivimetsä koki tarvitsevansa. Pitkään asumattomana olleen talon katto oli pidetty kunnossa ja leivinuuni sekä hormisto toimivat. Kaivo antoi puhdasta vettä. Tilaan kuului muutama hehtaari horsmikon valtaamaa peltomaata ja sen verran metsänlaitaa, että saattoi tehdä itselleen tarpeellisen määrän polttopuita. Se oli sopivan kaukana kylätiestä, välissä pölyä sitovaa pajukkoa.
”Sähköistys on tietysti hyvä, mutta pitää olla myös valmius tulla toimeen ilmankin: uuni lämmitystä ja kosteudenpoistoa varten, maakellari viileään säilytykseen.”
Kivimetsä ei kannusta suin päin ketään tekemään rappiotilakauppoja, vaan kohteeseen pitää perehtyä huolellisesti. Ensin voi vaikka tarjoutua vuokraamaan paikan ja kutsua se herkkänenäisin, rakennusten päälle ymmärtävä kaveri kylään. Kosteusvaurioinen talo ei kelpaa kesäasunnoksi, ja vielä vähemmän villivihannesten käsittelytilaksi.
Kuluneet ja jopa ränsistyneet rakennukset ovat kauniita muistoja menneiden sukupolvien työstä.
Saat multa horsman
Kivimetsän ostos on nyt osuuskunnan koulutus- ja mallimaatila, jossa jäsenet testaavat ja toteuttavat luonnonvaraisten villivihannesten eli hortan keruuta, jatkojalostusta, markkinointia ja käyttöä. Hortamaatila on lajissaan Suomen ensimmäinen.
Perusajatuksena on, että yksikin hehtaari niin sanottua joutomaata tuottaa valtavasti superruokaa: maitohorsmaa, nokkosta, poimulehteä, vuohenputkea. Yhä useammat keräävät ja hyödyntävät niitä harrastuksenaan, mutta tarvetta on myös ammattimaisemmalle toiminnalle.
”Monet ravintolat – myös muut kuin huippupaikat – ovat tavattoman kiinnostuneita. Markkinoita on, kunhan vain olisi tuotantoa”, Kivimetsä sanoo.
Jokamiehenoikeus sallii marjojen, sienien ja rauhoittamattomien kasvien poimimisen, ja omalta maalta voi lisäksi kerätä esimerkiksi koivunlehtiä, kuusenkerkkiä ja pihlajanversoja sekä laskea mahlaa ja kerätä jäkälää oman harkinnan mukaan.
Lisäksi omalla maallaan voi kiihdyttää vaikkapa nokkosten, horsmien ja vuohenputkien kasvua sekä jatkaa kasvukautta niittämällä ja tuottamalla nuorta versoa pitkin kesää.
”Maitohorsmakin kasvattaa monta latvaa. Kukat ja siemenet ovat todella monikäyttöisiä. Samoin nuorta nokkosta saa kerätä monella viikolla. Joitain kasvustoja tietysti pitää jättää ajoissa myös tuottamaan siemeniä, sillä nekin ovat hyödyllisiä ja haluttuja.”
Kivimetsä korostaa, että hortatuotantoon ei kuulu lannoittaminen. Tavanomaisen viljelyn jälkeen pellon on oltava luonnontilassa vuosikausia, samaan tapaan kuin luomuviljelyyn siirryttäessä pitää olla siirtymäaika.
Maitohorsma tarjoaa syötävää kasvunsa eri vaiheissa, versosta kukkiin ja siemeniin. Satoa voi syödä tuoreeltaan, sitä voi kuivata tai tehdä säilykkeiksi.
Yhteistyö on voimaa
Osuuskunnassa on tällä hetkellä kymmenkunta eri elämäntilanteessa olevaa jäsentä. Heitä yhdistävät kiinnostus luontoon ja luonnonmukaiseen ravintoon. Toiminta on vasta alussa ja käynnistyi keväällä. Kesällä pidettiin jo muutamat talkoot.
Markkinatutkimusta on tehty ja myyntiä käynnistetty. Jotta tuotteet kelpaavat ravintoloihin ja kauppojen tiskeille, tarjontaa on oltava riittävästi ja toiminnan elintarvikelainsäädännön mukaista. Siihen ei yksittäisten kasvien poiminnalla pääse, vaan hortaviljely vaatii ammattimaisuutta, järjestelmällisyyttä ja yhteistyötä.
Horta saattaa kukaties avata mahdollisuuksia myös matkailuun. Moniin kasveihin liittyy perinnetietoa ja uskomuksia, joita nykyihminen mielellään kuulee ja jotka ovat ulkomaalaisille suorastaan eksotiikkaa. Tunnistamisen ja keruun lisäksi monia kiinnostaa villikasvien valmistaminen ruuaksi sekä säilöminen.
Kivimetsän oma suosikki on hortahakkelus. Se valmistuu pihakierroksella kerätyistä poimulehdistä, vuohenputkesta, nokkosista ja maitohorsmasta, joita ei sateen jälkeen tarvitse edes huuhdella. Niistä tehdään suurella veitsellä hakkelusta, sekaan vähän merisuolaa ja hyvälaatuista öljyä sekä punaviinietikkaa, voilà – hyvin sopii esimerkiksi paahdetulle leivälle.
Ilman hyvävetistä kaivoa hortamaatilan perustaminen olisi hankalaa.
Pakoon kaupungin sykettä
Haapasalmen hortatilan yksi huone on rakennettu kuivaushuoneeksi. Sinne on järjestettävä vesipiste, mutta kanisterillakin pärjää. Kuivaaminen vaatii sopivan lämmön ja ilmanvaihdon, mikä vanhassa talossa on helppo järjestää vaikka uunin läheisyyteen.
”Hetekan osista saa hyvän ja ilmavan kuivaustelineen, esittelee Kivimetsä kaksikerroksista verkkotelinettä.”
Aurinkopaneelit voivat olla sopiva ratkaisu kuivaamisessa tarvittavan lämmön ja energian tuottamiseen.
Talviasunnoksi ei Rääkkylän hortatilaa kunnosteta. Silloin luonto lepää – samoin hortan kerääjät kukin tavallaan ja tahollaan. Jouko Kivimetsä itse viettää normaalivuosina keskitalven Espanjassa ja Kreetalla.
Kivimetsä korostaa, että hortaviljely on kausiammatti. Talven voi viettää vaikka kaupungissa palveluiden ääressä ja kesän hortafarmarina. Samalla hortatilasta tulee tarvittaessa käyttöön otettava pakopaikka tai väistötila, halusipa sitten pakoon kaupungin sykettä, taloyhtiön putkiremonttia tai virusepidemiaa.
