Olotilana kotiinpaluu

Pirjo Jääskeläinen nauttii talviasuttavasta mökistään niin paljon, että muutti sinne kokonaan.

Auringon valo piirtää puitten varjot lumisen tien pintaan. Näyttää kuin ajaisimme harvaan laudoitettua siltaa. Korkeitten kuusten reunustaman tie mutkittelee, kunnes kaartaa loivasti pellon ympäri. Olemme perillä.

Pirjo Jääskeläinen on pihalla vastassa. Hän viittaa kädellään iittiläiselle peltoaukealle.

”Aivan kuin katselisin lapsuuteni maisemaa. Kotini oli Elimäellä, ja naapurissamme oli samanlainen vihreä omakotitalo kuin tuo tuolla.”

Kotiinpaluu onkin Pirjon olotila. Sisarukset asuvat lähellä, Kausalassa, Kouvolassa ja Lahdessa. ”Viime aikoina olen nähnyt heitä enemmän kuin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen.”

Espoolainen Pirjo teki mökkikaupat loppukesästä 2020, kun korona oli jo jonkin aikaa jyllännyt.

”Ahdisti, koska en voinut liikkua juuri minnekään. Aloin kaivata omaa rauhaisaa paikkaa.”

Pirjo lähti katsomaan siskon ex-miehen myynnissä ollutta mökkiä, mutta se ei vastannut hänen tarpeisiinsa.

”Samalla reissulla päädyin tänne ja häikäistyin heti maisemasta.”

Huikaiseva maisema onkin. Kalliotontilta avautuu avara järvinäkymä. Jää on peittynyt pehmeään lumeen, ja kevättalven valo saa tuhannet lumitähdet kimaltelemaan. Raikkaassa tuulessa korkeat männyt huojuttelevat oksiaan. Ei kuulu liikenteen melu eikä maailman meteli. Jossakin oksien lomassa visertää mustarastas.

”Jo ensi kerralla hiljaisuus puhutteli ja tunsin havunneulasten tuoksun. Maatalon tyttärenä minulla on pienestä saakka ollut rakkaus luontoon.”

TALVIASUTTAVA MÖKKI IITISSÄ

Höylähirsinen paritalo 38+38 m2, rakennettu 1989

Täällä asuu Pirjo Jääskeläinen, joka on muuttanut mökin vakituiseksi asunnokseen.
Tilat Keittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta ja kaksi parvea, rantarakennuksessa sauna, pesuhuone ja takkatupa.
”Parasta on ympäröivä luonto – eri vuodenaikoina erilainen mutta aina yhtä monivivahteinen.”

Talvipäivä on lyhyt. Sinisen hetken jälkeen tulee pian pimeää.

Kaivo ensin uusiksi

Pirjon aikuiset pojat eivät innostuneet mökistä yhtä paljon kuin äitinsä. He olisivat toivoneet kakkosasuntoa lähempää pääkaupunkiseutua. Pirjo oli joitain käynyt katsomassakin Espoon tuntumasta, mutta niiden hinta-laatusuhteessa oli toivomisen varaa.

Iitin mökkiä oli hoidettu hyvin. Tontin alaosan rantasauna oli rakennettu jo vuonna 1958. Sen terassilta johtavat rappuset alas pitkälle laiturille. Korkeitten kallioitten päällä sijaitseva varsinainen mökki on vuonna 1989 rakennettu ”paritalo”, joka koostuu kahdesta 38 neliön osasta. Toinen niistä on Pirjolla keittiönä, toinen olohuoneena. Väliovea hän pitää usein kiinni sähkön säästämiseksi.

Myyjät halusivat jättää rakkaan paikkansa hyviin käsiin, ja Pirjon innostus vakuutti heidät.

”Sain neuvon uuden kaivon rakentamisesta. Vanha rengaskaivo ei toiminut, ja täällä oli oltu kantoveden varassa. Pesuvesi oli haettu järvestä.”

Pirjo teetti kaivon heti. Suomen Porakaivo pääsi päivässä 150 metrin syvyyteen. Paineavauksella aukaistiin vesisuonet. Veden testauksessa todettiin liikaa uraania ja fluoridia. Oli asennettava käänteisosmoosilaite, joka puhdistaa veden haitta-aineista. Samassa yhteydessä laitettiin mökkihanat viiden litran lämminvesivaraajineen.

Rantasaunan remontti ja uusi löylyhuone valmistuivat jouluksi 2021. Vanhan saunan tilalle Pirjo sai isomman takkatuvan. Uudessa pesuhuoneessa on suihku ja varaus polttavalle käymälälle. Varastorakennuksessa pihalla on perinteinen puusee ja ylhäällä mökissä erotteleva kompostikäymälä.

Avioerosta on 20 vuotta, mutta Pirjon suhde entiseen mieheen edelleen hyvä. Niinpä rakennusinsinööri on auttanut rantasaunan kunnostamisessa. Hänen uusi perheensäkin on vieraillut paikassa pariin otteeseen.

Pirjo nauttii luontokuvauksesta ja tekee kuvista usein akvarellimaalauksia. Nyt etsimessä on mökin lähistöllä sijaitseva ”jääkirkko”.

Auto vie palveluihin

Mökin kodikkaassa keittiössä tulvahtaa vastaan curry-broilerikeiton täyteläinen tuoksu. Resepti löytyi kauan sitten Maaseudun Tulevaisuudesta. Pirjo kattaa pöydän, ja lautasliinat sointuvat astioihin.

Ikkunoitten täydeltä tulvii valoa sisään. Järven toisella puolella metsänreuna piirtyy terävänä sahalaitana taivasta vasten.

Jäätynyt järvi kutsuu pilkille. Mökistä pääsee suoraan hiihtoladulle. Lähimaastoissa voi sauvakävellä. Pehmeään hankeen on ilo heittäytyä tekemään lumienkeleitä. Mutta kun myrsky tulee, kallioisella tontilla puhaltaa todella kovaa. Pirjolla on kotivara, laatikollinen elintarvikkeita. Sähkökatkosten yllättäessä hän pärjäisi sen sisällöllä pitkään.

”Sen olen oppinut, että mikään täällä ei tule valmiina. Kaiken eteen pitää nähdä vaivaa. Kun aamulla herätessä tuntuu viileältä, haen ensin puut ja sytytän takkatulen, vasta sitten saan lämpöä ja voin nauttia aamiaista.”

Pihavarastossa Pirjo esittelee sähkökäyttöisen halonhalkaisukoneen. Hän istahtaa sen ääreen ja asettaa halon paikalleen. Pian kone halkaisee sen neljään osaan. Klapeja Pirjolla piisaa. Mökin ympäristöstä on kahteen otteeseen raivattu puita.

”Lapsuudenkodissani oli enemmän jako naisten ja miesten töihin. Täällä olen oppinut tekemään kaikenlaista. Rakentamisestakin tiedän nyt paljon enemmän”, Pirjo tuumaa ja työntää uuden halon koneeseen.

Kun tuhannet tähdet hohtavat hangella, on ilo heittäytyä sen päälle tekemään lumienkeliä.

Rohkea päätös

Mökistä on nyt tullut Pirjon vakituinen koti. Viime heinäkuussa rakennustarkastaja teki katselmuksen ja hyväksyi loma-asunnon muutoksen omakotitaloksi.

”Siihen vaadittiin muun muassa riittävä huonekorkeus, vaihtoehto sähkölämmitykselle, peseytymismahdollisuus, jätevesisuunnitelma ja kaikkien rajanaapureiden mielipide.”

Pirjo nauttii mökin yksinkertaisesta elämäntavasta. Se sopii monelta osin hänen elämänfilosofiaansa. Hänelle tärkeitä arvoja ovat rakkaus, rauha ja vapaus.

”Suuren perheen lapsena olen aina kaivannut rauhaa. Olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Nastolassa, 12 kilometrin päässä, on lähin ruokakauppa. Palveluiden perässä ajaminen ei ole ongelma. Rakastan autoilua, se liittyy vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen.”

Yksinäisyyttä Pirjo ei mökillä tunne. Hän nauttii rauhallisesta rytmistä, takkatulen loimusta ja kaappikellon raksutuksesta. Koko ajan on tekemistä niin, ettei hän ehtinyt edes tieosuuskunnan kokoukseen. Kun kaipaa enemmän elämää, maailma aukeaa netistä nappia painamalla.

Kulttuuririentoihin halutessaan Pirjo hurauttaa autolla Lahteen, esimerkiksi Kake Randelinin konserttiin. Kotiseurakuntakin on lähellä Kouvolassa. Kaukokaipuuta Pirjolla ei enää ole, hän on kiertänyt tarpeeksi maailmaa Amerikkaa ja Meksikoa myöten.

Toisinaan Pirjo laulaa mökillä karaokea. Pojat ostivat hänelle laitteet lahjaksi. Evakon laulu on läheinen. Pirjo kuuluu Jääskeläisen suvun Karjalan haaraan. Hänen isänsä oli evakko Muolaasta, Karjalan Kannakselta.

Muuttanutkin Pirjo on jo ihan riittävästi.

”Tämä juurille paluuni oli 21. muuttoni.”

Akut latautuvat, kun katselee maisemaa lauteilta uuden saunan ikkunasta.

Rauhallisempaan elämään

Pirjolla on vielä kerrostaloasunto Espoon Saunalahdessa. Siellä asuu nyt väliaikaisesti toinen hänen pojistaan.

”Espoossa on omat hyvät puolensa, tasainen lämpö, eikä mistään vedä, mutta asuminen on kallista.”

Iitissä Pirjo maksaa vain kiinteistöveron, sähkön, tieosuusmaksun, jätemaksun ja lumen aurauksen. Työstään hän irtisanoutui pari vuotta ennen mökin ostoa.

”Olen eläkeputkessa ja teen osa-aikaisia töitä Perheniemen evankelisella opistolla. Koen työn merkityksellisenä.”

Pirjo on valmistunut aikoinaan alimeijeristiksi Hämeenlinnan meijerioppilaitoksesta ja opiskellut myöhemmin elintarvikeinsinööriksi. Alan vaihdon myötä elintarvikkeiden kehittäminen vaihtui ihmisten kehittämiseen. Hän koulutti parikymmentä vuotta ihmisiä esimiestehtävissä ja vuorovaikutustaidoissa. Viimeiset vuodet hän toimi tuoteryhmäpäällikkönä. Se oli hektistä.

”Äitini kuoli vuosia sitten vatsasyöpään, myöhemmin myös yksi sisareni. En halua samanlaista kohtaloa. Tietoisesti rauhoitin elämääni. Mielestäni ihmiset uupuvat nykyisessä työelämässä. Olen kutsunut myös ystäviäni tänne luonnonrauhaan lepäämään.”

Ympäröivä kauneus puhuttelee Pirjoa jokaisena vuodenaikana. Yksi hänen parhaista hetkistään on löylyttely saunan lauteilla. Kiukaan kihistessä hän katselee isoista ikkunoista kauas talviseen järvimaisemaan. Pian sinisen hetken jälkeen pimenee, ja metsän takaa nousee kuu.

”Ja taivas – miten täynnä se onkaan pieniä tuikkuja! Niin pieni on ihminen maailmankaikkeudessa.”