Kiire lakkaa olemasta sille, joka pysähtyy vanhan talon tunnelmaan.
Okrankeltainen puutalo on niin kallion kainalossa, että sen hoksaa vasta kohdalla. Turun Puolalanpuiston kätköissä on ikivanha talonpoikaistalo, jota Rakennusperinteen Ystävät -yhdistys kunnostaa hiljalleen. Joulun alla Iso-Puolala pukeutuu juhla-asuun.
Tuli ritisee puuliedellä. Keskelle tupaa on katettu korea kahvipöytä täynnä makeita ja suolaisia herkkuja, kuten isoäidin omenatorttua, mokkapaloja, kaalipiirakkaa ja tietysti joulutorttuja.
”Paistamme joulutortut täällä paikan päällä, koska niistä tulee niin ihana tuoksu”, kahvilaa emännöivä toiminnanjohtaja Katariina Entonen kertoo.
Kaikki tehdään talkoilla yhdistyksen omin voimin. Se on iso voimainponnistus, mutta onneksi vapaaehtoisista ei ole pulaa.
”Uudet jäsenet kyselevät usein, mitä apua tarvitaan. Kaikki haluavat olla mukana luomassa tätä tunnelmaa.”
Kielo on perinteisin suomalainen joulukukka.
Oi kuusipuu
Koristelun eteen nähdään paljon vaivaa. Kynttilöitä, kukkia, viherkasveja tai havuja on runsaasti pöydillä ja ikkunoilla.
”Kynttilät valamme käsin kastamalla. Talkoot pidetään hyvissä ajoin ennen joulua.”
Kielo, jouluruusu, tulppaani ja hyasintti ovat vanhimpia suomalaisia joulukukkia.
”Tänä jouluna esille pääsevät etenkin punaiset tulppaanit ja kauraröyhyt. Niitä on täällä vähän joka puolella.”
Muhkea havukranssikin sopii Iso-Puolalaan, vaikka sen juuret ovat ruotsalaisessa kartanokulttuurissa.
”Joulun kunniaksi olemme aina hiukan herraskaisia”, Katariina hymyilee.
Lue koko juttu painetusta joulukuun 2019 Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea koko lehden myös digilehdestä.
