Oravivuori on Keski-Suomen kätketty aarre, josta avautuvat upeat näköalat Päijänteelle ympäri vuoden. Se kuuluu kymmenessä maassa kulkevaan Struven ketjuun, jonka valitut pisteet muodostavat UNESCOn maailmanperintökohteen.
Upea Päijänne allamme. Hieno paikka ja oiva retkikohde!
Juostiin kilpaa auringon kanssa Oravivuoren huipulle. Voitettiin! Hieno auringonlasku ja upeat maisemat! Suomi ja Suomen kesä! Mahtavaa!
Viime yönä siirryttiin talviaikaan. Kaunis aurinkoinen päivä, lunta 10–20 senttiä. Päijänne vielä auki. Pakkasta kaksi astetta. Matkalla nähtiin hirvimiehiä passissa.
Polulla kuljetaan välillä portaita louhikon läpi ja välillä suon laitaa pitkin pitkoksia.
Vuoden ja vuorokauden ajat sekä säät ja tunnelmat vaihtelevat Oravivuoren mittaustornin vierasvihon kirjauksissa, mutta paikan näköaloja kaikki kiittelevät kilpaa. Vuori on onnistunut yllättämään monen ensikertalaisen hienoilla maisemillaan.
Jyväskylän Korpilahdella sijaitsevalle näköalapaikalle on kiivetty valoisana kesäyönä, värikkäässä ruskassa, ensilumen aikaan sekä sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Vieraita on tullut maapallon eri kolkilta: Yhdysvalloista, Venäjältä, Japanista, Irlannista, Hollannista…
Oravivuori nousee parinsadan metrin korkeuteen meren pinnasta ja siellä ovat käyneet niin Luhangan koulu syysretkellä kuin Struven ketjun jäljille lähtenyt Tornion kotiseutuseura ja maakuntamuseon retkikunta.
Polun varrella on useampia pysähdyspaikkoja penkkeineen. Risteyskohdasta voi jatkaa joko ylös Oravivuoren huipulle tai alas Päijänteen rantaan.
Myös Puolakan nimellä tunnettu Oravivuori on yksi Suomen kuudesta Struven ketjuun kuuluvasta mittauspisteestä, jotka valittiin mukaan UNESCOn maailmanperintökohteeseen vuonna 2005.
Ketjun muita maailmanperintökohteeseen valittuja mittauspisteitä Suomessa ovat Mustaviiri Pyhtään saaristossa, Tornikallio Lapinjärven Porlammilla, Alatornion kirkko Torniossa, Aavasaksa Ylitorniossa sekä Stuor-oivi Enontekiöllä lähellä Norjan rajaa.
Mittauspisteet ovat olleet tärkeitä paikkoja historiallisesti, minkä lisäksi niiltä avautuu usein myös hieno näköala.
Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Vuoren huipulla sijaitseva piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1834. Paikalla on myös pilari, jonka päällä on mittauksista kertova metallilevy.
Nykyinen kolmiomittaustorni rakennettiin keväällä 1997 samalle paikalle kuin ensimmäinen, vuonna 1928 rakennettu kolmiotorni, joka liittyi Suomen kartoittamiseen. Kolmiomittaukset mahdollistivat muun muassa pitkien rautatie- ja vedenjohtamistunneleiden rakentamisen siten, että niiden päät osuivat tarkasti vastakkain.
Tornista avautuvat maisemat jylhälle Päijänteelle. Ympärillä näkyy vettä miltei joka suunnassa paitsi selkäpuolella, jonne jäävät metsäiset kukkulat.
Tynnörilinnun laulua
Puolakkaan on matkaa Jyväskylän kaupungista 45 ja Jämsästä 30 kilometriä. Sinne pääsee kahta eri reittiä 9-tieltä, josta kertyy vuoren juurelle matkaa noin yhdeksän kilometriä.
Noin kilometrin mittainen polku vuorelle alkaa Vanhanpääntien parkkipaikkana toimivan levikkeen kohdalta. Reitti on merkitty kyltein ja opastauluin, joten sitä on helppo seurata. Polun varrella on useampia pysähdyspaikkoja penkkeineen, joilla kerrotaan kuinka paljon patikointia on jo takana ja kuinka paljon edessä.
Kilometrin matkalla on nousua noin 90 metriä. Aivan alussa polku kiertyy ylös jyrkkänä, mutta muuttuu myöhemmin tasaisemmaksi. Maasto tosin vaihtelee. Välillä kuljetaan pitkoksilla suon laitaa, missä voi ihailla kaunista maariankämmekkää, ja välillä kumarrutaan polun yli kaartuvan katajan alta.
Patikoijan saattelee matkaan lehtokertun luritus ja pajulinnun hieman haikea säe. Vesi on kovertanut polulle suuria onkaloita, joten kulkija saa olla niiden ja puiden juurien vuoksi tarkkana, mihin jalkansa asettaa.
Aromaattinen, timjamin sukuinen kangasajuruoho viihtyy paahteisilla kasvupaikoilla.
Polun vartta koristavat kurjenpolvet, leinikit ja koiranputket. Lähellä tirskuttaa tiainen, ja jostain kuuluu tynnyrilinnun eli tiltaltin helposti tunnistettava ääni til-talt, til-talt, til-talt. Kaukana kukkuu käki.
Aiemmin yksi polun hankalimmista paikoista oli louhikkoinen kalliojyrkänne, jossa piti turvautua tukiköyteen. Nykyään paikassa on tukevat portaat, joten eteneminen ei tuota ongelmia.
Lopulta kulkija saapuu paikkaan, jossa polku haarautuu alas rantaan. Siellä sijaitsee valkoiseksi maalattu kivikummeli, joka ohjaa veneilijöitä oikealle reitille. Näillä vesillä on liikuttu jo kauan. Läheisen Oravisaaren kärjestä on löydetty ruumishauta. Muinaislöytöjä on tehty myös Metelinkiukailta, pyöreiltä silokalliosaarilta.
Oravivuoren laelle pystytetyn pilarin levyssä kerrotaan kolmiomittauksen historiasta.
Tornista huikeat näkymät
Puiden suojassa sijaitsevan seitsenmetrisen kolmiomittaustornin näkee kunnolla vasta vuoren laelta. Tornista avautuvat mahtavat maisemat Päijänteelle. Ympärillä näkyy vettä miltei joka suunnassa paitsi selkäpuolella, jonne jäävät metsäiset kukkulat.
Puutorneja käytettiin mittauksiin aina 1980-luvun loppupuolelle saakka, jolloin Maanmittauslaitos ja Geodeettinen laitos ryhtyivät mittaamaan satelliittipaikannuksen avulla. Nykyään Puolakan kolmiopiste toimii EUREF–FIN-verkon tihennyspisteenä, joka on osa eurooppalaista koordinaattijärjestelmää.
Kolmiomittauksen yhtenä edellytyksenä oli näköyhteys naapuripisteisiin. Oravivuorelta näkee Toivakan Vaaterinvuoren, Joutsan Tammimäen, Jämsän Matkosvuoren sekä Kuhmoisten Kylmäkankaan, jonne on matkaa 34 kilometriä.
Päijänne on kapeimmillaan Kärkisten sillan kohdalla. Kaakossa ja etelässä näkyvät Luhangan ja Sysmän metsät. Korpilahden keskustaajama jää pohjoiseen ja Jämsä lounaaseen.
Päijänteen toisella puolella erottuu Korospohjanlahti, jonka vasemmalle rannalle jää erikoisesta luonnostaan kuulu jyrkkä Vaarunvuori. Sen paahteisilla kalliorinteillä kasvaa jopa tunturikasveja.
Oravivuoren laella katse kiinnittyy vanhoihin katajiin, jotka ympäröivät eväspaikkaa. Vieressä kasvaa voimakkaasti tuoksuvaa kangasajuruohoa ja somaa kissankäpälää. Paikka on nykyään luonnonsuojelualuetta. Alueella ei ole nuotiopaikkoja, eikä tulenteko ole siellä muutenkaan sallittu.
Oravivuori on myös lintuharrastajien suosiossa. Tänne kannattaa tulla erityisesti suurten lintujen muuttoaikaan huhtikuussa ja syys-lokakuussa. Parhaina päivinä tornista on voitu havaita yhden päivän aikana yli sata petolintua. Muutkin muuttolinnut seuraavat matkoillaan mielellään vesireittejä.
Oravivuori on ollut Struven ketjun mittauksista lähtien eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Vuoren huipulla sijaitseva piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1834.
Maapallon mittausta
Struven yli 3 000 kilometriä pitkä kolmiomittausketju ulottuu Mustaltamereltä pohjoiselle Jäämerelle. Kolmiomittauksella selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Maapallon tiedettiin olevan navoiltaan litistynyt pallo, mutta sen tarkat mitat olivat niihin aikoihin vielä selvittämättä. Tietoja tarvittiin koordinaattijärjestelmien tueksi ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
Kolmiomittausketju on nimetty baltiansaksalaisen tähtitieteilijän Friedrich Struven mukaan, joka perusti ketjun Venäjän länsirajalle Venäjän armeijan kenraalin Carl von Tellerin kanssa. Työhön liittyi myöhemmin mukaan myös ruotsalaisia tähtitieteilijöitä.
Kolmiomittausketjun mittaukset aloitettiin 1816 ja saatettiin päätökseen vuonna 1855. Ketju koostuu 258 peruskolmiosta, 265 peruspisteestä ja 60 apupisteestä. Perustamisaikanaan ketju kulki vain Venäjän ja Ruotsin alueella, jolloin sitä nimitettiin Suomessa venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi.
Myöhemmin ketju pisteineen laajeni kymmeneen maahan. Siinä olivat mukana Ruotsin ja Venäjän lisäksi Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina. Ketjun pohjoisin piste sijaitsee Jäämeren rannalla Norjassa lähellä Hammerfestiä ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa.
Struven ketju hyväksyttiin vuonna 2005 UNESCOn maailmanperintöluetteloon maiden yhteisen esityksen pohjalta. Ketju edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä ja on ensimmäinen maailmanperintökohde, joka ulottuu näin monen valtion alueelle.
Suojeltaviksi maailmanperintöpisteiksi valittiin kaikkiaan 34 mittauspistettä.
