Jouluvalmistelut ovat millintarkkaa työtä silloin, kun juhlaa vietetään nukkekodissa. Pienoismallin tekijältä kysytään kekseliäisyyttä, intohimoa ja sorminäppäryyttä.
Karjalanpiirakka on noin viiden millin mittainen, viisisakarainen kynttelikkö tavoittelee neljää senttiä ja punaisessa, pikkiriikkisessä kahvipurkissa hymyilee tummakutrinen kahvityttö. Nukkekoti on täynnä herkullisia yksityiskohtia.
”Kerran neuloin kynnen kokoisia isoäidinneliöitä pientä peittoa varten. Kun sain sen lopulta valmiiksi, päätin, etten enää ikinä tee toista samanlaista”, naurahtaa Anja Rissanen.
”On hämmästyttävää, että jotkut pystyvät neulomaan jopa pikkuruisia sukkia ja lapasia”, jatkaa Titta Pylkkönen.
Naisten ystävyys on syntynyt kerhossa, jossa he suunnittelevat ja valmistavat erilaisia nukkekodin esineitä. Yhdeksän vuotta sitten Anja huomasi nukkekotiyhdistyksen lehdessä ilmoituksen kerhosta ja päätti kysyä, pääsisikö mukaan.
”Minua pyydettiin kertomaan jotain itsestäni. Mietin vastausta, että ihan varmasti pääsisin mukaan. Kerroin, että olen vuosia harrastanut nukkekoteja, ja kaikkein eniten toivoin pääseväni askartelemaan yhdessä.”
Kekseliäisyys tarpeen
Muutama vuosi sitten kerholaiset kokosivat Nurmijärven kunnankirjastoon nukkekotinäyttelyn. Näyttely sai suuren suosion ja kiinnosti kaikenikäisiä, joten kirjastosta kysyttiin, voisiko näyttelyä jatkaa jouluun saakka. Niin syntyi seitsemän naisen voimin tehty näyttely nukkekodin joulusta.
Ei aikaakaan, kun nukkekodin pöydät notkuvat erilaisista herkuista. Naiset suunnittelivat talon alakertaan lahjapuodin ja ulkopuolelle joulumarkkinat. Anjan käsissä valmistuivat piparkakkutalot, minikoossa tietenkin.
Nukkekodin joulutorilla kaikki on pientä. Kartongista tehdyt piparitalot ovat hädin tuskin parin sentin levyisiä.
”Kaivoimme esiin jo entuudestaan olemassa olevat joulutarvikkeet. Lapsenlapseni Emmi rakensi kynttilälyhtyjä. Värikkäät joulupallot syntyvät nuppineuloista ja antavat minikokoiseen kuuseen helposti kauniin värin.”
Uunissa kovettuvasta muovailumassasta syntyivät joululaatikot, kakut ja piparit. Hyasintit kukkivat koristelluissa hammastahnatuubien korkeissa. Titta on värkännyt monista kierrekorkeista erilaisia ruukkuja ja maljakoita.
”Hyasintin kukinto on helppo tehdä, kun laittaa vanupuikon pumpulipäähän liimaa ja pyöräyttää sen sitten pikkuhelmissä. Varsi katkaistaan sopivan mittaiseksi, ja lehdet saa leikattua vihreästä paperista.”
Titta ja Anja saivat pureman nukkekotiharrastukseen jo lapsina.
Oikea monitoiminainen
Titan mielestä hauskinta on väsätä pikkuesineitä, kuten vispilöitä tai erilaisia mosaiikkitöitä.
”Vispilä syntyy melko helposti kuulakärkikynän jousesta ja vanupuikon varresta. Mosaiikkityöt ovat varsinaista mikromosaiikkia, sillä palaset ovat millin kokoisia. Joskus teen helppotekoisia esineitä sarjana ja käyn myymässä niitä nukkekotimyyjäisissä.”
Pikkutarkassa työssä ei ilman suurennuslasia pärjää. Lisäksi tarvitaan hyvä valo, pinsetit, pikaliima, kynsisakset ja pienet sivuleikkurit.
”Kerran pohdin, hankkisinko kellosepän suurentavat linssit, mutta ne olivat aika kalliit. Joskus pyydän apua mieheltäni, sillä reuman vuoksi minun on hankala sahata tai ylipäätään käyttää puristavia otteita. Joulukuusta tehdessäni minulta pääsi muutamia ärräpäitä. Siihen mieheni vitsaili, että aika kiva harrastus sinulla Titta.”
Anja on hankkinut harrastusta varten myös pienen pöytäsahan ja käsiporan. Huonekalut syntyvät ohuesta vanerista.
”Ihailen Anjan töitä. Hän on meistä seitsemästä ainoa, joka rakentaa itse myös nukkekoteja”, kertoo Titta.
”Kerran joku töissä ihmetteli, kun kuuli minun kaavailevan taloon sokkelia sokkelin tekoon. Asiayhteys selvisi, ja vitsailimme minun olevan oikea monitoiminainen – myös putki- ja sähkömies.”
Askartelumassasta valmistetut joulutortut ja karjalanpiirakat ovat vajaan sentin mittaisia.
Varastojen aarteet
Monista esineistä ei helposti arvaa, mistä ne on valmistettu. Pienoiskotien harrastajille yhden roska on toisen aarre. Anja ja Titta ovatkin keränneet varastoihinsa yhtä sun toista.
”Olemme käyneet keräämässä uudenvuodenpäivänä ilotulitteiden jäännöksiä. Kerran hullaannuimme tammenterhoihin, sillä niitten ”hatuista” sai kivoja astioita”, naiset muistelevat.
Titan uimakaverit tuntevat ystävänsä intohimon ja tuoneet hänelle parittomia korvakoruja ja erilaisia hakasia.
”Liivin hakasesta saa hauskan naulakon, tai jos hakasen oikaisee, syntyy sakset. Joskus keräsin talteen lepän pieniä ruskeita siemennorkkoja, sillä ne muistuttavat käpyjä. Maalaamalla niistä syntyy ananaksia.”
Kerholaisten varastoista löytyy kaikenlaista, vaikka muovia, jäätelötikkuja, peltiä, kananmunankuoria, lankoja tai vanhan tietokoneen näppäimiä ja kankaita. Kirpputoreilta löytyy paljon kaikenlaista. Anja on tehnyt ison varaston kolmiosaiseen kirjahyllyyn.
”Laatikoissa on laput, mitä ne sisältävät. Muuten en löytäisi mitään.”
”Minulla on oma työhuone, mutta jos järjestäisin sen, en löytäisi mitään”, Titta lisää.
Nukkekodin joulutähti syntyy maalarinteipistä ja siemenhelmistä, ruukkumulta liimasta ja kahvinporoista.
Pientä pintaremppaa
Nukkekodeissa tyyli on vapaa. Jokaisella kerhon jäsenellä on oman näköinen sisustus. Anjan lapsenlapsen Emmin nukkekoti on rakennettu moderniin tyyliin, ja sisustuskin on sen mukainen.
”Lattialaatat olen liimannut irrallisen pahvin päälle. Kun mieli muuttuu, lattia on helppo vaihtaa toisenlaiseen. Toteutan ehkä sellaisia haaveita, joita haluaisin omaan kotiini”, Emmi tuumii.
Titta muistaa hyvin, kuinka hän sai siskonsa kanssa vaarin rakentamat nukkekodit 60-luvulla.
”Leikimme paljon yhdessä. Kun kasvoimme, talot taisivat siirtyä seuraaville leikkijöille.”
Noin puoli vuosisataa lapsuuden leikkien jälkeen Titta osti itselleen nukkekodin kirppikseltä vuonna 2008. Kun talo oli sisustettu, hän myi sen harrastuskaverilleen.
”Talon jälkeen sisustin kartanon, ja sitten olikin vuorossa kahvila-pubi. Nyt teen pikkukotia lapsenlapselleni.”
Nukkekodin lumous ei häviä. Lapsenlapset haluavat aina käydä katsomassa mummin nukketalon pikkutavaroita. Jouluisen pikkukodin äärellä riittää ihmeteltävää pitkiksi ajoiksi. Anjan silmissä sen sijaan siintävät jo uudet pienoisunelmat.
”Jokin aika sitten hankin vanhan Lundbyn nukkekodin. Nyt mietin, pitäisikö sinne kuitenkin hankkia alkuperäisiä kalusteita omatekemien sijaan. Voisihan ne ehkä verhoilla uudelleen”, Anja pohtii.
Pöydällä kiiltävät kupariastiat, ja perhe on pukeutunut jouluksi parhaimpiinsa.
Yhteistyö on voimaa
Kerholaiset tapaavat vuorotellen toistensa luona joka kuukausi, joskus parikin kertaa.
”Vuoden alussa ideoimme yhdessä mitä aiomme puuhailla. Jokaisella on oma talo ja mietimme mitä sieltä puuttuu. Yhdessä pohdimme mitä materiaaleja käytämme ja missä järjestyksessä mitäkin teemme. Kerhossa muiden seura inspiroi tekemään, vaikka joskus aika kuluukin jutustellessa. Eräs kerholainen sai aikaiseksi illan aikana ainoastaan yhden pikkuruisen tomaatin”, muistelee Titta.
Nukkekodin jouluherkkuja katsellessa nälkä tulee kuin varkain. Erilaiset piiraat, kakut, limput, hedelmät ja juustot ovat täyttäneet keittiöt ja ruokapöydät. Vihreä prinsessakakku on kuin pieni unelma. Viinipullossa koreilee etiketti ”Best French wine”.
”Netistä löytyy paljon erilaisia tulostettavia etikettejä. Esimerkiksi kahvipurkki on tehty pahvista, ja siihen on sitten tulostettu asianmukainen etiketti. Kun purkin pinnan viimeistelee lakalla, syntyy vaikutelma peltipurkista,” kertoo Titta.
Ideoita naiset löytävät kirjoista, lehdistä, Pinterestistä ja YouTubesta. Titta miettii, että on tottunut tarkkailemaan erilaisia arkisia esineitä ”nukkekotisilmällä”.
”Saunan kiukaan olen tehnyt lääkepurkista ja ledituikusta. Kakluuni valmistui, kun liimasin kaksi tarkoitukseen sopivaa munakuppia yhteen ja maalasin ne. Nukkekodin hajuvesipulloja olen tehnyt paljon erilaisista helmistä. Baarijakkara syntyy todella helposti kuohuviinipullon korkin metalliosasta.”
