Kainuulaisperhe löytää retkiltään syötävää, polttopuuta, kunnon kohennusta ja hyvää mieltä.

Lumi narisee kenkien alla, pakkastuuli nipistelee poskia. Aurinko nousee vaivoin korkean Konivaaran takaa ja valaisee vinosti Hyrynjärven jääselkää. On aamu tammikuun puolivälissä ja järvestä saa kalaa ken osaa pyytää.

Perhe kolmessa polvessa touhuaa jäällä avantojen ympärillä, vetää aukosta toiseen vieviä naruja, nostaa verkkoa jään alta. ”Nyt siellä on jotain! Kuha! ”Ja toinen kuha!” ”Katopa tätä kalaa!”

Kaksi ja puolivuotias Heta Kemppainen seurailee ukki Juho Kemppaisen ja vanhempiensa Paula ja Ari Kemppaisen puuhia. Avanto kiinnostaisi pientä tyttöä hiukan liikaakin. Kahdesta verkosta nousee kymmenkunta kuhaa ja lisäksi pari haukea. Ukki kävelee kahakäteen, edestakaisin, avantojen välillä ja huikkaa ohimennen: ”Tässä sitä tulee kävelyä ihan tietämättä!”

Verkot vedetään takaisin jään alle pyytämään. Paula teurastaa kalat. Näistä syödään monta päivää.

^*
Paula Kemppainen vetää verkkoa takaisin jään alle. Samma Heta-tytär saa äidiltään kyydin.

Huvia ja hyötyä

Luonnossa liikkuminen huvin ja hyödyn vuoksi on tärkeää Kainuun Hyrynsalmella asuville Kemppaisille. Perheeseen kuuluvat seitsenkymppiset ukki ja mummu Juho ja Ritva Kemppainen, tytär Paula, 30, hänen Ari-puolisonsa, 34, sekä lapset Heta ja Lauri-vauva. Kemppaisia kaikki. Lähekkäin asutaan Hyrynjärven rannoilla. Arin ja Paulan koti on noin kilometrin päässä mummolasta, vastapäisen niemenkärjen takana.

Kemppaiset harrastavat kalastusta ympäri vuoden. Talvella pidetään verkkoja pyytämässä jään alla. Kevättalvella pilkitään. Kesällä uistellaan ja pyydetään muikkuja verkoilla. Perhe on pysynyt hyvin kalassa koko talven. Pyydyksiin on käynyt kuhien ja haukien lisäksi lahnoja, siikoja ja mateita. Myös ystäville on riittänyt annettavaa.

Talot lämpiävät puulla ja polttopuusavotan pyörittäminen vie metsään ja halkorantteelle pitkin vuotta. Kesällä poimitaan marjat ja sienet. Koiria on lenkitettävä ja koulutettava. Kuntoa pidetään yllä hiihtämällä, juoksemalla ja suunnistamalla. Metsäpalstojen hoitamisessa riittää tekemistä.

”Sen verran olen nuuka luonne, että on mukava kun luonnosta löytää syötävää tai vaikka askartelutarvikkeita”, Paula tuumii.

”Mitä vähemmän ruokaa ostaa kaupasta, sen parempi”, Juho-isä ajattelee.

ANNE SEPPÄNEN, teksti
JUHA HANKKILA, kuvat

Lue koko juttu helmikuun 2017 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.