Viis virsuista ja tuokkosista! Nyt on tuohikehysten ja poronsarvisankojen vuoro. Optikko Laura Knuuti löysi pohjoisen luonnosta uuden näkökulman omaan kehysmallistoonsa.

Pohjoisen kutsu oli kirjoitettu tuoheen, kun kohtalo johdatti Turussa syntyneen Laura Knuutin liiketalouden opinnoista Tampereelta optikkokouluun Helsinkiin – ja sieltä Lapin kaipuussa Sodankylään. Nyt perheeseen kuuluu aviomies Joni Knuuti ja pian neljän ikäinen tytär Matilda, syntyperäinen sodankyläläinen. Näkökulma pohjoisen luontoon on aivan uusi, koska luova ote ja raaka-aineiden rikas värimaailma tarjoavat elannon.

”Minulla on ollut lapsuudesta saakka käsillä tekemisen tarve ja taito. Olen aina tykännyt askarrella ja ommella. Haaveilin aluksi jopa arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin urasta, kunnes opintolinja vaihtui harkinnan jälkeen optikon työksi”, Laura muistelee yli kymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Lapin luontoon ja sen värimaailmaan ihastunut nuori nainen halusi tietää, miten poronsarvi toimisi silmälasinkehysten materiaalina. Hän hakeutui kansalaisopiston poronsarvikurssille aikeenaan tehdä ensin aurinkolasit. Niistä tuli todella ainutlaatuiset.

Laura kaivaa esille krouvinnäköiset pokat, jotka tuskin komistaisivat edes Aake Kallialaa Roukun roolissa Lappiin sijoittuvassa TV-sarjassa.

”Harjoittelukappale oli aivan hirveä. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuksia, vaikka en aluksi ymmärtänyt mitään kehyksien tekemisestä. Optikkokoulussa silmälasinkehysten valmistusta ei sellaisenaan opetettu lainkaan. Ajattelin kuitenkin, että kyllä tästä materiaalista vielä kehys tulee – kun hioo valmistustekniikkaa.”

Ratkaisu löytyi tuohesta. Suomessa on tehty paljon tuohitöitä historian saatossa, materiaalina se on lämmin ja tuttu. Tuohi muistuttaa nahkaa ja on käytössä vieläpä kestävä. Se on osittain värjättävissä ja käyttö vain lisää sen eloisuutta. Tuohikonttikin koppuroituu käyttämättömänä.

Oppia kehysten tekoon Laura kävi hakemassa Ranskasta. Tuohen vahvikkeeksi löytyi koivuvaneri, joka antaa kehyksille riittävän jäykkyyden. Tuohi antaa niille värin ja miellyttävän pehmeyden, poronsarvi helmenkuulaan ja kestävän sangan. Keloa Eyewearin syntysanat piirtyivät tuolloin Lauran kasvoille.

Myymälän hyllyssä on pieni valikoima erimallisia kehyksiä. Malli antaa osviittaa halutusta muodosta, sillä kehys suunnitellaan kantajansa kasvoille.

Tuohessa tuhat väriä

Toistaiseksi parhaat tuohet Lauralle ovat tulleet Jämsästä, ainakin koostumuksensa perusteella. Tuohi kiskotaan kaadettavasta koivusta, helpoimmin juhannuksen tienoilla mahlan alkaessa virrata puussa. Talvikorjuussa tuohi jää karkeaksi. Runkopaksuudella ei ole väliä, sillä pienetkin pätkät kelpaavat työstettäviksi. Palakoko voi olla 20 senttiä kanttiinsa. Isompi tuohilevy vapauttaa työstämistä, koska kehyksen voi leikata mistä kohtaa tahansa.

”Otan mielelläni tuohta vastaan muualtakin, teen tilaustyönä kehykset vaikka asiakkaan omasta pihakoivusta ja oman tokan porosta. Sellaisten lasien läpi katsoo maailmaa ihan toisella tunneskaalalla!”

Ennen kuin ryhtyy suinpäin kiskomaan tuohta, kannattaa ensin kysyä ohjeita, miten kannattaa menetellä tuohta irrotettaessa, jotta se säilyy jalostuskelpoisena. Paras tuohi säilyy pehmeänä ja on rakenteeltaan tiivistä ja korkkimaista.

Valmistusvaiheista ensimmäisessä tuohesta kuoritaan uloin valkoinen kerros. Jäljelle jäävä, puuta vasten oleva kerros, liimataan koivuviilulevyyn kiinni. Koivuviilu sekä napakoittaa että tukevoittaa kehystä. Tuohi tuntuu lämpimältä nenällä.

”Silmälasit ovat lääkinnällisiä laitteita, joten liimojen valmistusaineetkin ovat erittäin tarkkaan säädeltyjä. Valmistustekniikan etsinnässä oli työn takana löytää myrkyttömiä värejä ja öljyjä”, Laura kertoo.

Suurin osa asiakkaista myös kysyy materiaalien kestosta: Sietääkö tuohi vettä? Onko silmälaseista ylipäänsä pihatöihin tai ulkoiluharrastuksiin?

”Tuohi on hyvä ja kestävä eriste. Sitähän käytetään vesieristeenä malkakatoissa ja paanujen alla sekä tuokkosena ja juomalippona”, mestari muistuttaa.

Lopulta on yllätys, miltä tuohi valmiissa silmälaseissa näyttää. Värisävyt vaihtelevat paljon, ja jokaisesta kehyksestä tulee uniikki yksilö.

”Korjuuaika vaikuttaa väriin. Kaikki ruskean sävyt ovat mahdollisia, ja syntyyn vaikuttavat maaperä, kasvutekijät sekä kosteusolot. Tuohta voi lievästi värjätä, jos haluaa, mutta ajan kuluessa tuohi tummuu.”

Vannesaha, pylväsporakone ja erilaiset puukot ovat Lauran verstaan perustyökaluja.

Sarvi tulee tuntureilta

Sarvimateriaalin sankoihin Laura kerää luonnollisesti pohjoisen poron­omistajilta. Haastatteluhetkellä syys­erotusten aikaan hän oli menossa Sattaseen sarvikaupoille. Sarvet pitää nekin valita oikein.

”Pienen naarasporon eli vaatimen sarvet eivät sankoihin kelpaa. Pitää olla hirvaan isot ja painavat sarvet, joista pystyy parhaiten työstämään aisat kehyksiin.”

Poronsarven laatuun vaikuttaa eniten ravintotilanne. Porolla on aina samanmuotoiset sarvet, jotka se tiputtaa kerran vuodessa rykimä- ja vasomisajan jälkeen. Keloa Eyewear -yritysnimi tulee saamenkielisestä teonsanasta, joka viittaa poronsarvien hankaamiseen, ei siis kelopuuhun.

Sarvimateriaaleissakin on eri värejä. Sisältä sarvi voi olla kermanvalkoinen tai aivan valkoinen, jopa violetti. Lisäksi on yksivärisiä tai raidahtavia ja beesiin vivahtavia sävyjä.

”Sarven värit paljastuvat vasta sahatessa sarvipaloja halki. Toisinaan sarviaines on toiselta puolelta aivan vaalea ja toiselta tumma. Sankoihin ne täytyy kuitenkin parittaa aina samansävyisiksi.”

Lauran mukaan sarven sisintä eli höttöisempää osaa kutsutaan sasuksi ja tyviosaa kiiraksi. Juuri tuo kova tyviosa on aisan työstön kannalta erinomaista materiaalia.

Hirvaiden otteluiden tuoksinassa luihin syntyneet kolhut olisivat mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta ne heikentäisivät lopputuotteen materiaalivahvuutta.

Sarviaines antaa myös otollisen pinnan kuviointeja varten. Pieni yksityiskohta, kuten pohjoisen herkkä kukka, sopii siihen laminoituna kuin nenä päähän.

Kaikki kehykset ovat yksilöitä, joissa luonnon materiaalit pääsevät loistoonsa.

Mainos omalla nenällä

Kehysten vaatima työtuntimäärä on melkoinen. Laura arvelee, että kestää viikon päivät, ennen kuin kehys on muotoiltu ja työstetty, väritetty ja sovitettu. Osan ajasta vie linssitys. Se tehdään Liedossa, jossa toimii ainoa kotimainen linssinvalmistaja. Työvaiheiden väliin on toki varattu aikaa kuivumiselle ja kiinnityksille. Lopputuloksena on aina sarja kehyksiä, jotka eivät suinkaan ole identtisiä.

”Valmis tuote on aina yksilöllinen, koska pystyn suunnittelemaan halutunmalliset kehykset mukailemaan kantajansa kasvonpiirteitä. Teen mitä asiakas haluaa; vaikka toisen linssin pyöreäksi ja toisen kulmikkaaksi.”

Se tapahtuu tietenkin materiaalien sallimissa rajoissa, samoin kuin linssien sävytys. Aurinkolasitkin onnistuvat halutuin sävyin ja vahvuuksin. Unisex-kehykset sopivat niin miesten kuin naistenkin kasvoille.

Optikkona Laura näkee korostettavat kasvonpiirteet ja voi hyvinkin suositella leveämpää, kapeampaa tai korkeampaa muotokieltä. Odottaa vain sopii, että lasit päätyvät jonain päivänä Tanssii tähtien kanssa -tuomarin kasvoille tai uutistenlukijalle!

Itse tehdyt lasit Lauran silmillä toimivat myyntivalttina, sillä mainokset kulkevat kaiken aikaa hänen omilla kasvoillaan. Niihin asiakkaat kiinnittävät ihmeen paljon huomiota. Moni haluaa yllättäen ihan samanlaiset lasit.

 

Jaa artikkeli