Siirry sisältöön

Lumi peittää peltolakeuden Ilmajoella. Välillä pilvien takaa pilkahtaa auringonvalo – juuri sen verran, että hanki säihkyy tuhansina tähtinä. Villa Rauhalan ikkunoissa kimmeltävät joulutähdet.

Keittiön leivinuunissa humisee tuli, ja tapetissa loistavat keltaiset auringonkukat. Kynttilät palavat pöydällä valurautaisessa paistinpannussa. Sisustussuunnittelija Ila-Maaret Ojalan luovuus näkyy hänen persoonallisessa ja värikkäässä kodissaan.

Ila-Maaret on aina rakastanut kaikkea vanhaa. Ilmajokinen hänestä tuli 14 vuotta sitten, kun hän löysi täältä juuri täydellisen vanhan talon.

”Sain kesällä 2010 vakituisen työpaikan ruotsin kielen lehtorina Seinäjoella. Joulukuussa tein talokaupat.”

Talo on Ila-Maaretin tietojen mukaan rakennettu 1870 ja yhdistetty kahdesta eri rakennuksesta. Vanhimpien hirsien ikää ei tiedetä.

Niko ja Ila-Maaret kahvittelevat keittiön pöydän ääressä. Samalla jaetaan päivän kuulumiset.
Niko ja Ila-Maaret kahvittelevat keittiön pöydän ääressä. Samalla jaetaan päivän kuulumiset.

Haaveista todeksi

Ensimmäisestä talonäytöstä Ila-Maaret myöhästyi. Hän porhalsi kolmevuotiaan Saga-tyttärensä kanssa pihaan, kun kiinteistönvälittäjä pakkasi jo rekvisiittaa autoonsa. Saman tien sovittiin uusi näyttö toiseksi päiväksi, ja Ila-Maaret jäi pihapiiriin ihastelemaan talon ulkonäköä ja kauniita koristelistoja.

Toisessa näytössä myös sisätilat ihastuttivat.

”Tunsin heti, että tämä on minun paikkani, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.”

Kaupat tehdessään Ila-Maaret oli 26-vuotias pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Rohkeaksi häntä monet kehuivatkin.

”Kyllä se hiukan mietitytti. Vanhempani, jotka ovat paljon rakentaneet, kävivät tarkastamassa talon ja kysyivät asioita, joita en itse osannut kysyä. Elämä on kuitenkin liian lyhyt jahkailuun. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta kannattaa tehdä se, mihin voi vaikuttaa. Jos haaveilet vanhasta talosta, osta se!” Ila-Maaret kannustaa.

Tontin nimi on Rauhala, joten talon nimeksi tuli Villa Rauhala. Ulkorakennus sai nimekseen Tyynelän torppa. Rauhaisaa ja tyyntä talossa ja sen ympäristössä onkin, vaikka iso tie kulkee ihan tontin vierestä. Makuuhuoneen pehmeällä sängyllä loikoilee toinen kissoista, 15-vuotias Sanni. Kymmenvuotias Laku uinailee pahvilaatikossa työhuoneen pöydän alla. Kumpikin viihtyy omissa oloissaan, sillä keskenään ne eivät tule kovin hyvin toimeen.

Ila-Maaret arvostaa kaikkea vanhaa, mutta ei halua silti asua museossa. Viherkasvit kukoistavat talvellakin. Ilmeisesti 150 -vuotiaan hirsitalon ilma sopii niille.
Ila-Maaret arvostaa kaikkea vanhaa, mutta ei halua silti asua museossa. Viherkasvit kukoistavat talvellakin. Ilmeisesti 150 -vuotiaan hirsitalon ilma sopii niille.

Kaunolla kirjoitetut tilit

Talon historiasta Ila-Maaret on löytänyt paljon tietoa. Rakennus esimerkiksi oli viitisenkymmentä vuotta lyhyt- ja sekatavarakauppana. Vanhimmat tallessa olevat kaupan tilikirjat, kauniilla kaunokirjoituksella kirjoitetut, ovat vuodelta 1906.

Lapsettoman kauppiasparin jälkeen talo siirtyi heidän kodinhoitajalleen. Aikanaan kodinhoitajan poika peri talon, joka jäi ensin tyhjilleen. Myöhemmin hän myi sen Ila-Maaretin edeltäjille. He remontoivat talon 1990-luvulla. Asumisen taso koheni sähkön, juoksevan veden ja sisävessan ansiosta.

Aluksi Ila-Maaret suunnittelikin tekevänsä vain pientä pintaremonttia, pääasiassa keittiön ja eteisen tapetointia. Vanha talo on kuitenkin houkutellut hänet kerta toisensa jälkeen uusiin projekteihin. Lattiat on hiottu puulle ja öljyvahattu tummanruskeiksi. Olohuoneen kaakeliuuni on entisöity, keittiö remontoitu ja leivinuunin kylkeen tehty kodinhoitonurkkaus. Myös ikkunat on uusittu, mutta ulkopuoliset koristelistat säästettiin, jotta talon tyyli säilyi.

”Jos ikkunat olisivat olleet vanhaa, valuvaa lasia, olisin ilman muuta säilyttänyt ne.”

Ila-Maaret tutkii kaupan vanhoja tilikirjoja punasävyisessä olohuoneessaan.
Ila-Maaret tutkii kaupan vanhoja tilikirjoja punasävyisessä olohuoneessaan.

Boheemi sekoitus

Remontteja tehdessään Ila-Maaret löysi luovuutensa. 150-vuotiaan talon sisustuksen suunnittelu ja toteutus johdattivat hänet isompaan elämänmuutokseen. Hän opiskeli työn ohella sisustussuunnittelijaksi.

”Vuonna 2019 sanoin itseni irti opettajan työstä ja perustin Sisustus­iloa-suunnittelutoimiston. Työhuoneeni on nyt kaupan entisellä kuistilla.”

Koti kertoo Ila-Maaretin periaatteista: trendien mukaan ei kannata sisustaa, vaan sellaisilla väreillä, materiaaleilla ja tyyleillä, joista itse pitää. Trendit vaihtuvat muutaman vuoden välein, mutta omat mieltymykset saattavat olla samoja vuosikymmeniä.

Ila-Maaretin oma tyyli on boheemi sekoitus kaikkea mahdollista. Johtoajatus on, ettei hän halua mitään uutta eikä keinotekoista. Antiikin lisäksi hän pitää 1970-luvun rohkeista väreistä ja runsaista kuoseista.

”Kannustan persoonallisiin ja räväköihin ratkaisuihin.”

Vanhat kaakelit käytettiin uudestaan olohuoneen kaakeliuunin entisöinnissä. Talossa on sähkölämmitys, mutta Ila-Maaret yrittää mahdollisimman paljon lämmittää puilla. Niitä hänelle toimittavat isä ja appi.
Vanhat kaakelit käytettiin uudestaan olohuoneen kaakeliuunin entisöinnissä. Talossa on sähkölämmitys, mutta Ila-Maaret yrittää mahdollisimman paljon lämmittää puilla. Niitä hänelle toimittavat isä ja appi.

Esineet uuteen käyttöön

Punasävyisen olohuoneen Ila-Maaret on itse tapetoinut. Oviseinässä näkyvät hirret ja eristeenä käytetty sammal. Puun päältä hän repi tapetit tahallisen suurpiirteisesti: kaikki viisi eri kerrosta näkyvät.

Villa Rauhalan huonekalut ovat talon omia, sukulaisilta saatuja tai kirpputoreilta ja antiikkikaupoista hankittuja. Monet vanhat esineet ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen.

Ulkorakennuksesta löytyneisiin ikkunakehyksiin Ila-Maaret on asetellut kausivalot, ja kelkka toimii kukkapöytänä. Valtava heinäkori ja AIV-rehupullon metallinen kehikko ovat klapeja varten. Vanhan piirongin laatikoista Ila-Maaret rakensi hyllykön.

Vieraskamari yläkerrassa on todennäköisesti entinen rengin huone. Sinne on kuljettu ulkopuolelta tikapuita pitkin omasta sisäänkäynnistä. Nyt ikkunaa reunustavat valkoiset pitsiverhot ja katosta riippuu niiden tyyliin sopiva kangasvarjostin. Vieraskamarin sisävessa on 1990-luvun remontissa saanut ruskean pytyn ja pesualtaan.

Niko Kyrönlahti ja Ila-Maaret Ojala pihara­kennus Tyyne­län torpan kuistilla. Niko on juuri tullut työmaaltaan Seinäjoelta.
Niko Kyrönlahti ja Ila-Maaret Ojala pihara­kennus Tyyne­län torpan kuistilla. Niko on juuri tullut työmaaltaan Seinäjoelta.

Historian siipien havinaa

Ilmajoella vaikuttivat 1800-luvulla Könnin mestarit, jotka olivat kuuluisia rakentamistaan kelloista. Ila-Maaret sai vihiä, että Villa Rauhalassa on ennen kauppiaita asunut kelloseppä Jacob Johansson, joka on mahdollisesti talon rakentaja.

”Aloin tutkia Könnin sukua, mutta en löytänyt kyseistä kelloseppää. Sen sijaan löysin Vihtori Keskihuissin, joka on mummuni vaari. Yhtäkkiä minulle selvisi, että puoli Ilmajokea on sukuani ja olen itse Könnin suvun kahdeksatta polvea!”

Myös Suomen historia linkittyy Villa Rauhalaan. Olohuoneen seinällä on kehystetty kuva sisällissodan ajalta. Siinä talo näkyy taustalla ja pelto on täynnä venäläisten tykkejä.

”Paikallinen mies on kertonut, että tunnetun tarinan mukaan pieni poika vahti kiväärin kanssa yläkerran ikkunasta venäläisten vetäytymistä.”

Talo on nähnyt muitakin sotia. Varastosta löytyi kaasunaamareita ja tyhjiä dynamiittilaatikoita.

Saga kissansa San­nin kanssa omassa valtakunnassaan, yläkerran huoneessaan. Sen Saga on sisustanut oman mielensä mukaan.
Saga kissansa San­nin kanssa omassa valtakunnassaan, yläkerran huoneessaan. Sen Saga on sisustanut oman mielensä mukaan.

Mies menneisyydestä

Ila-Maaret sytyttää vanhan ompelukoneen päällä olevan kynttiläkellon. Pian sen helkähdykset täyttävät keittiön, ja Ila-Maaret kertoo kolmesta lempivuodenajastaan. Ne ovat kevät, kesä ja joulu, joka alkaa Villa Rauhalassa jo aikaisin. Valotähdet asetellaan ikkunoihin loka-marraskuussa ja kynttilöitä poltetaan pitkin syksyä.

Pian päivä alkaa hämärtää. Tontin reunalla on edellisten asukkaiden heinäseipäistä rakentama vanhanmallinen aita. Ila osti työkaveriltaan 200 heinäseivästä lisää ja valmisti niistä rakennelmia talon ympärille. Nyt niissä tuikkivat lukuisat kynttilälyhdyt.

Niko Kyrönlahti, Ila-Maaretin miesystävä, tulee Seinäjoelta töistä kyydissään Saga, 17. Mönkijä, jolla Saga kulkee yleensä koulussa, oikutteli aamun pakkasessa.

Niko ja Ila-Maaret tapailivat jo teineinä. Avioitumisestakin puhuttiin, mutta tiet johtivat erilleen ja kaksikymmentä vuotta kumpikin eli tahoillaan. Kunnes Niko, rakennusyrittäjä, pari vuotta sitten tuli Ila-Maaretin pyynnöstä suunnittelemaan oven puhkaisua keittiöstä suoraan takapihalle.

Ovi jäi tekemättä, mutta Niko muutti Villa Rauhalaan.

Keittiön leivinuunin vieressä on myös pieni avotakka.
Keittiön leivinuunin vieressä on myös pieni avotakka.

Remonttirauhan aika

Saga vie koululaukkunsa yläkertaan, joka on hänen valtakuntaansa.

”Tämä on eniten mun tyylinen. Toiseksi eniten pidän olkkarista.”

Saga etsii syliinsä Sanni-kissan. Suurin osa Sagan kavereista asuu parinkymmenen kilometrin päässä Seinäjoella, mutta Sanni on lähellä. Se on ollut Sagalla kaksivuotiaasta asti.

Talvi on talossa rauhallisinta aikaa. Seuraavaksi työn alle tulee Tyynelän torppa, josta on purettu pois takkahuone ja sauna. Niiden tilalle Ila-Maaret haaveilee isompaa työhuonetta itselleen. Se projekti odottaa kesää.

Ennen kevättä tulee oikea joulu. Sen tunnelma jatkuu ainakin Nuutin päivään – ellei vähän ylikin.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa Kodin Pellervo nyt

Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.

Mainos päättyy