Siirry sisältöön

Leikkimökin äänentoistovehkeistä kantautuu joulusävelmä. Kolmivuotias Benjamin Laurinaho empii lähestymistä hetken, mutta parkkeeraa sitten pakkasenkestävissä päällysvaatteissaan portaille istuskelemaan. Siinä pääsee kuuntelemaan pimputusta. Ovi Tonttulaksi nimettyyn mökkiin on rakosellaan.

Olemme kihniöläisen omakotitalon takapihalla, ja mieli on jouluinen muutenkin kuin paukkuvan pakkasen ansiosta. Oikeastaan Joona Kirvesniemen ja Jetro Kärkkäisen koko lumivalkea pihapiiri henkii tulevaa juhlaa hyvinkin iloisesti: on havu­kransseja ulkorakennusten seinustoilla, lyhdyin valaistu talvipuutarha, joulukuusin ja kynttilöin koristeltu kahvila entisessä autotallissa. Siellä täällä on tuikkujen, vihtojen ja saippuoiden myyntipisteitä sekä monenkirjavia kotieläimiä. Lumen keskellä seisoo Tonttula.

”Nuorempi lapseni jäi isänsä kanssa kotiin, kun minä ja Benjamin lähdimme tänne. Asumme Parkanossa, mutta olen kotoisin ihan tuosta kolmen kilometrin päästä”, Julia Laurin­aho juttelee.

”Kokeilimme jo poniajelua, ja ostin yhden kranssinkin. Tykkään käydä tällaisissa tapahtumapohjaisissa joulumyyjäisissä.”

Jouluaattona Laurinahon perheellä on tapana matkata Julian vanhemmille vastaanottamaan joulupukkia. Tällä kertaa pyhien tienoon ensimmäinen pukki on nähty jo eilisiltana Parkanon kaupungin järjestämässä joulun­avaustapahtumassa.

Eläimet ovat olleet Joonalle tuttuja ennestäänkin. Jetrolle ne ovat uudempi elämys.
Eläimet ovat olleet Joonalle tuttuja ennestäänkin. Jetrolle ne ovat uudempi elämys.

Rauhan tyyssija

Joona ja Jetro hankkivat talonsa heinäkuussa 2022. Aiemmin he asuivat yhdessä Parkanon puolella, ja uusi pirtti oli ollut hakusessa noin vuoden ajan. Kihniöläistalo tontteineen oli ensimmäinen miljöö, joka sai hoitoalalla työskentelevän pariskunnan kynnet syyhyämään. Tässä maisemassa miehet pystyivät tuntemaan olonsa kotoisaksi ihan saman tien. Talo on saanut heiltä nimekseen Villa Amor.

”Puutarha oli hieno, ja miellyimme myös hieman pitsihuvilahenkiseen terassiin. Järvikin on lähellä. Kihniö tuntui aluksi kovin pieneltä paikalta, mutta toisaalta arvostamme omaa rauhaa. Minulla sitä ei ollut esimerkiksi silloin, kun opiskelin Tampereella. Tämä on nimenomaan rauhan tyyssija”, Jetro sanoo.

Tänään rauhasta on toki vapaaehtoisesti ja iloisin mielin luovuttu muutamaksi tunniksi. Tontti pursuaa väkeä. Niin kihniöläisiä kuin muitakin.

Jo ensimmäisen Kihniön-joulunsa alla nuoret miehet pystyttivät talonsa ympäristöön ohjelmalliset myyjäiset. Talossa aiemmin asunut käsityöläispariskunta oli harrastanut pienimuotoisesti samaa.

”Lähdimme kokeilemaan, ja porukkaa tuli paljon enemmän kuin osasimme odottaa, noin 200 vierasta”, Karviassa varttunut mutta sukujuuriltaan vahvasti kihniöläinen Joona naurahtaa.

”Nyt aloimme sitten valmistautua jo kesällä vihtoja tekemällä. Halusimme satsata kunnolla, sillä kyselyitä tuli etukäteen todella runsaasti”, Jetro jatkaa.

Suuret havupuut ympäröivät kihniöläistä Villa Amoria ja sen Joulupihaa.
Suuret havupuut ympäröivät kihniöläistä Villa Amoria ja sen Joulupihaa.

Omalta verstaalta

Joonan ja Jetron käsissä on valmistunut tapahtumaan muutakin kuin vihtoja. Kynttilät ja saippuat ovat pitkälti heidän käsialaansa. Lisäksi he ovat ommelleet pyyhkeitä, jotka niin ikään tuntuvat tekevän kauppansa. Pari ulkopuolistakin on otettu myymään askartelemiaan tuotteita.

”Olen aina ollut käsityöihmisiä. Ja pitäähän edellisten asukkaiden puuverstaana käyttämässä tilassa meidänkin jotakin väkertää”, Joona toteaa.

Eläimet ovat olennainen osa paitsi miesten arkea, niin myös Joulupihaa. Joonan kummitytön hoitamat ponit ovat olleet kävijöiden mieleen, ja monta hymyä nostattavat myös lampaat Viktoria ja Elisabeth. Vuohilla, ankoilla ja kanoillakin on omat faninsa.

”Sitten on tuo kultafasaanipariskunta. Kyseinen lintulaji elelee lähinnä Kiinan vuoristoissa. Uros levittää komean kaulurinsa toisinaan ja saattaa vähän sihistäkin”, Jetro esittelee.

Jetrolle maalaispihapiiri eläimineen on ollut matkan varrella jonkinmoinen opettelemisen paikka. Joonan lapsuudenkodissa sen sijaan oli muun muassa lampaita.

Kesäaikaan tontilla on nähty satunnaisesti pihakirppispäiviä ja onpa joskus pidetty vohvelikahvilaakin. Ideat miehiltä tuskin ihan pian loppuvat, ja kaupantekorutiinia Joona haki jo taannoin Kankaanpäässä pitämällään kirpputorilla.

”Tapahtumien järjestäminen innostaa. Oma aikansa menee kuitenkin myös vanhalla maatilalla, jonka ostimme lomapaikaksemme taannoin tuolta Jokikylästä.”

Lahjoja löytyy

Grillimakkara ja kahvi lämmittävät. Saman voi sanoa riisipuurosta. Kaikkia näitä menee Joulupihalla kaupaksi. Keittämisessä ja myymisessä auttelee Joonan ja Jetron lähipiiri.

Tallikahvilassa välipalaostostensa pa­riin ovat istahtaneet tamperelainen Johanna Laurila ja jalasjärveläinen Mari Huhta. Naiset ovat serkuksia. Mukana reissussa on myös Onni-chihuahua.

”Olen Joonan tuttuja. Houkuttelin sitten aamulla Johannankin mukaani tänne. Haluamme kumpikin tukea tällaisten tapahtumien järjestäjiä”, Mari sanoo.

Naiset mainitsevat löytäneensä reissulla jo pari sopivaa joululahjaakin läheisille. Myyjäisiä sinänsä he eivät kovasti kiertele, mutta Kihniön Joulupiha ei olekaan ihan tavallinen tapahtuma.

”Täällä on oikein mainio tunnelma. Ja täytyy sanoa, että riisipuurokin maistui erinomaiselta”, kaksikko kehaisee.

Niin Johanna kuin Marikin tunnus­tautuvat varsin perinteisiksi jouluihmisiksi. Aattoa ja pyhiä vietetään pitkälti perhepiirissä muun muassa jouluruokia syöden, saunoen ja haudoilla käyden. Kumpaakaan ei innosta esimerkiksi idea joulun viettämisestä ulkomaisessa lomakohteessa.

Serkukset Johanna Laurila ja Mari Huhta haluavat tukea joulumyyjäisten järjestäjiä. Onni-chihuahua pääsi reissuun mukaan.
Serkukset Johanna Laurila ja Mari Huhta haluavat tukea joulumyyjäisten järjestäjiä. Onni-chihuahua pääsi reissuun mukaan.

Jatkoa luvassa

Joona ja Jetro tietävät, että niin tunnelmallinen miljöö, riisipuuro kuin eläinystävätkin vetoavat sekä muksuihin että varttuneempiin. Päivän mittaan monessa käytännön toimessa mukana ollut isäntäväki oli jopa päässyt kuulemaan vierestä, kun eräs taapero kiljahti puurolautasensa tyhjennettyään: ”Rakastan tätä paikkaa”.

Kodin Pellervo vieraili Joulupihalla vuosi sitten. Tämän vuoden joulun­alusajalle on luvassa samanlainen tapahtuma, tosin vielä hieman isompana.

”Poneja meillä ei enää ole. Tilalle tuli koiranpentu. Muuten koko Joulupiha on aika lailla ennallaan eli tunnelmaa löytyy. Uusia tuotteitakin on valikoimissa, miehet sanovat. Tapahtuma tuo heille itselleenkin joulumieltä.

"Siitä on hyvä rauhoittua joulunviettoon. Tämä on tavallaan meidän oma joulunajan avauksemme."

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa Kodin Pellervo nyt

Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.

Mainos päättyy