Oululla on maine maailman parhaimpana talvipyöräilykaupunkina. Polkijoita ei pysäytä pakkanen eikä hyytävä merituuli. Reitistön kuntoon kaupungissa satsataan tosissaan.
Oulun keskustasta Pikisaareen johtava silta on sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden ahkerassa käytössä.
Keskustan pyörätiellä puhkuu viima. Mittari näyttää -17. Marko Saranlinna polkee viiden kilometrin matkaa kotoa toimistolle. Matka Hiirosen kaupunginosasta keskustaan kestää parikymmentä minuuttia.
”Liikun pyörällä kesät talvet, saan raitista ilmaa ja herään mukavasti varsinkin pakkasaamuisin. Saan happea ja samalla voin kasata ajatuksia. Pyöräilybaanat ovat aina hyvin huollettuja, satoi lunta tai ei.”
Marko pukeutuu kylmällä säällä kaksiin tai jopa kolmiin housuihin. Viime talvena he pyöräilevän kaverin kanssa oikein odottivat, että -30 astetta menisi rikki, jotta he voisivat testata kylmässä säässä ajon. Niin alas mittarin lukema ei kuitenkaan vajonnut.
”Työmatka-ajot ovat nautiskeluaikaa. Jos takaa tulee kiireisiä mummoja, annan heidän rauhassa ohittaa. Tykkään ajaa leppoisasti. Kesäisin harrastan maantiepyöräilyä, ja silloin on vauhti huomattavasti kovempi.”
Marko kertoo nauttivansa hienoista maisemista, jotka näyttävät satulasta ihan erilaisilta kuin auton ikkunasta katsoen.
Marko Saranlinnalle työmatka kaksipyöräisellä on nautiskeluaikaa.
"Jos takaa tulee kiireisiä mummoja, annan heidän rauhassa ohittaa."
Oulussa on pyöräteitä lähes tuhat kilometriä. Niitä ajelee monenlaista kulkupeliä, on sähköpyörää, mummopyörää ja tavallista vaihdepyörää. Yksillä on nastarenkaat, toisilla ei. Traficomin liikennetutkimuksen (2021) mukaan pyöräliikenteen osuus on Oulussa Suomen suurin. Lähes joka viides matka, eli noin 18 prosenttia pyöräiltiin.
Kaupungissa on 14 kilometriä leveitä, punaisella asfaltilla päällystettyjä pyöräilybaanoja. Ne johtavat keskustasta pohjoiseen, itään ja etelään. Tavoitteena on rakentaa 75 kilometriä baanoja vuoteen 2030 mennessä.
Tiepäällikkö Veli-Matti Härkönen toivoo, ettei talvisia vesisadekelejä tulisi. Ne ovat hankalia sekä kunnossapitäjille että pyöräilijöille.
"Jos välillä sataa vettä, ovat pyörätiet tosi liukkaat."
Kaupungin työpäällikkö Veli-Matti Härkösen vastuulla ovat paitsi sillat ja venesatamat myös katujen kunnossapito. Mikä on työläintä talvikelien taltuttamisessa?
”Vesisadekeli on kaikkein vaikein. Säässä on vuorotellen plussaa ja miinusta, ja jos välillä sataa vettä, ovat pyörätiet tosi liukkaat. Meillä on pyöräteiden hoidossa kolme eri tasoa, superhoitoluokka, ykkösluokka ja kakkosluokka.”
Superkunnossapidon väylät eli pääpyörätiet aurataan kolmen tunnin kuluessa siitä, kun lunta on kertynyt tielle kaksi senttiä kello 5–23 tai neljä senttiä kello 23–5. Ykkösluokan pyörätie aurataan neljän tunnin kuluessa siitä, kun lunta on kertynyt kolme senttiä, ja kakkosluokan tie kuuden tunnin kuluessa siitä, kun lunta on kertynyt viisi senttiä.
Pyöräteitä hoitavat yksityiset urakoitsijat. Oulun kaupunki käyttää porkkanana bonusjärjestelmää. Tarjousvaiheessa urakoitsija voi antaa laatulupauksia. Jos minimitaso ylittyy, saa bonusta. Urakoitsijat hankkivat työnsä jäljestä rengastuntumaa polkemalla ihan itse.
”Talvikauden aikana pääurakoitsija, aliurakoitsijat ja auraajat pyöräilevät kaikilla hoitamillaan reiteillä vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. He liikkuvat pyörällä eri keliolosuhteissa, ja urakoitsija tekee pyöräilykierroksien kokemuksista yhteenvedon kunnossapidon näkökulmasta. Näin kunnossapitäjät oppivat ymmärtämään paremmin talvipyöräilyn arkea. Järjestelymme on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti.”
Kunnossapitäjien, urakoitsijoiden ja tavallisten pyöräilijöiden seassa kaksipyöräisillä kulkevat myös erityiset pyöräilyagentit. He ovat tärkeässä roolissa bonuksien tai sanktioiden jaossa. Talvipyöräilyagentit värvätään hakuilmoituksella ja heidät perehdytetään hommaan. Agentit tarkkailevat ja arvioivat väylästön kuntoa viikoittain talvihoitokaudella. Viime vuonna näitä salaisia agentteja ajeli Oulussa 168.
”Luonnon sorasta seulotun hiekan käyttöön on siirrytty pyöräilijöiltä saadun palautteen perusteella."
Etelä-Suomen arkipyöräilijöiden joukossa Oulun pyörätiestöllä on suorastaan tarunhohtoinen maine. Etelässä kamppaillaan kulkupelejä ruostuttavan tiesuolan ja renkaita puhkovan sepelin kanssa, mutta Oulussa ei kuulemma käytetä kumpaakaan. Onko näin?
Veli-Matti Härkönen kertoo, että takavuosina pääpyöräteillä on Oulussakin käytetty mustan jään torjumiseen ympäristöystävällistä kalsiumformiaattia.
”Saadun palautteen ja korkean hinnan vuoksi viime aikoina liukkautta ei ole kuitenkaan juuri torjuttu kemiallisesti.”
Yleisimmin liukkauden torjuntaan käytetään kalsiumkloridia, joka tunnetaan arkisesti tiesuolana. Ainetta myydään myös kotikäyttöön. Oulussa sitä käytetään laimennettuna ja harvoin, ainoastaan ajoradoilla eli autoteillä vaikeissa paikoissa talvella liukkautta poistamaan ja keväällä pölyä sitomaan. Tiesuola kun on haitallista ympäristölle. Koirille se on suorastaan vaarallista.
Kennelliiton mukaan tiesuola aiheuttaa koirille ihoärsytystä, kipua ja kemiallisia palovammoja. Se voi nieltynä polttaa koiran suun rakkuloille ja aiheuttaa pahoinvointia, ripulia ja kouristuskohtauksia. Ainetta päätyy koiran suuhun helposti, sillä kivistävien tassujen nuoleminen on koiralle luonnollista.
Härkönen sanoo Oulussa huomatun, että oikein valituilla auranterillä saadaan usein väylän pintaan pitoa riittävästi. Myös hiekoitusaineella on merkitystä.
”Luonnon sorasta seulotun hiekan käyttöön on siirrytty pyöräilijöiltä saadun palautteen perusteella. Liuskeinen kalliomurske kun voi puhkoa renkaat.”
Seela, Emmiina ja Ingrid edustavat Oulun nuorta polvea. Yläkoululaiset pyöräilevät niin kouluun, kauppaan kuin harrastuksiinkin.
"Jos on vastatuulta, ei pyöräily oikein huvita.”
Kauppakeskuksen edessä kolme nuorta naista on käynyt pyöräpelissä ostoksilla. Seela Kaarlela, Emmiina Leppäluoto ja Ingrid Sinikumpu kulkevat pyörällä päivittäin yläkouluun ja harrastuksiin sekä kavereita tapaamaan.
Seela kertoo, että hänen päivittäinen koulumatkansa on kolmisen kilometriä.
”Ajelen pieniä pyöräteitä, ja olen kyllä tyytyväinen niiden huoltoon, hiekoituskin on yleensä hyvä. Talvipyöräilyssä on harmillisinta, jos lunta on tiellä paljon. Haastavaa on myös, jos lukko jäätyy.”
Kylmillä ilmoilla on tärkeää, että käsissä on kahdet hanskat. ”Parasta pyöräilyssä on se, että saa liikuntaa ja ulkoilmaa. Myös kunto pysyy hyvänä.”
Ingridin koulumatka on noin kilometrin verran. Hän ei ole yhtä tyytyväinen pyörätien huoltoon kuin Seela.
”Koulumatka on usein aika huonosti aurattu. On hankalaa ajaa aamuisin, jos on satanut paljon uutta lunta. Hiekoitus toimii kyllä kiitettävästi liukkailla keleillä.”
Hän ajaa pyörällä sen verran lyhyitä matkoja, ettei tarvitse mitään erikoisvarusteita ylleen. ”Normaali lämmin pukeutuminen riittää.”
Emmiinan matka kouluun on hieman pidempi kuin Ingridillä. Hänellä ei ole moittimista ajo-oloissa.
”Pyörätie on yleensä aika hyvin hoidettu. Haastavinta on silloin, jos tie jäätyy. Jos lisäksi on vastatuuli, niin ei pyöräily oikein huvita.”
Oulusta Kiiminkiin muuttanut Nina Räisänen käy usein vanhassa kotikaupungissaan. Pepeä ja Peppiä pulkassa vetävä Nina tuumaa, ettei pyöräteille ole menemistä hyvän hiekoituksen vuoksi.
”Täällä huolehditaan tosi hyvin pyöräteistä, vähän liiankin hyvin näin pulkanvetäjän kannalta.”
Oulun Hönttämäessä kymmenen vuotta asunut Nina Räisänen muutti perheineen pari vuotta sitten parinkymmenen kilometrin päähän Kiiminkiin. Hän käy useamman kerran viikossa Oulussa asioimassa. Neljän lapsen äiti vetää pulkassa kahta nuorinta, Pepeä, 4, ja Peppiä,2.
”Täällä huolehditaan tosi hyvin pyöräteistä, vähän liiankin hyvin näin pulkanvetäjän kannalta”, Nina naurahtaa.
Jäisen leikkikentän vieressä kulkevalla hiekoitetulla pyörätiellä ei voi vetää pulkkaa. Pyörätien reunaan jäävä hiekoittamaton alue taas on liian kapea ja jäinen pulkalle.
Nina ymmärtää hiekoittajia. ”Pyöräteistä on turvallisuuden vuoksi pakko huolehtia. Ja liukkaus lisääntyy yhä enemmän kevättä kohti mennessä.”
Tuiran kirjastossa työskentelevä Jonne Bohm ei tykkää vastatuulesta.
"Kesäisin tulee tehtyä pitempiä pyörälenkkejä ihan huvin vuoksi."
Tuiran kirjaston työntekijä Jonne Bohm tunnustaa rikoksen.
”Minulla on pyöräilykypärä, mutta säilytän sitä hyllyllä. Jostakin syystä se vain ei mene päähän.”
Jonne pyöräilee päivittäin töihin neljän kilometrin matkan. Se sujuu parissakymmenessä minuutissa.
”En harrasta mitään erikoista kerrospukeutumista. Pakkasrajaa minulla ei tähän asti ole ollut, mutta epäilen, että miinus 30 voisi olla liikaa. Kaikkein pahin pyöräilykeli on mielestäni vastatuulessa.”
Ja sitä varmasti riittää, Perämeren rannalla tuulee usein. Jonnen käyttämän pyörätien vierellä ei aja autoja.
”Pyörällä on muutenkin kiva kulkea, saa olla ulkona ja voi nauttia raittiista ilmasta. Kesäisin tulee tehtyä pitempiä pyörälenkkejä ihan huvin vuoksi, ajelen vain paikasta aa paikkaan bee.”
Tarja Oja on polkaissut kirjastoon hakemaan lukemista. Hän kertoo vaihtaneensa vanhan mummonpyörän syksyllä sähköavusteiseen kulkupeliin. Terveydenhoitajana työskentelevä Tarja kertoo kulkevansa kaikki työmatkat pyörällä, noin viisi kilometriä suuntaansa.
”Käytän syrjäisiä pyöräteitä, baana ei osu matkani varrelle. Matka sujuu vartissa Välivainiolta Kontinkankaan alueelle.”
Tarja hallitsee kerrospukeutumisen, joka on hänen mukaansa kaiken aa ja oo talvipyöräilyssä.
”Ensinnäkin päällimmäisen kerroksen pitää olla väljä, jotta alle mahtuu kunnolla muuta vaatetta. Minulla on yleensä toppahousut ja toppatakki, niiden alle puen tarpeen mukaan muita vaatekerroksia, yleensä merinovillaisia.”
Ongelmallisinta Tarjan mukaan on se, kun peukalot tahtovat oikein kylmässä viimassa jäätyä lapasista ja nahkarukkasista huolimatta.
Tarja Oja on kulkenut viimeiset 20 vuotta työmatkansa vaihteettomalla peruspyörällä, jonka hän vaihtoi viime syksynä sähköiseen.
Kari Huusari (toimittajan vävypoika)on aamulla pyöräillyt tapansa mukaan 12 kilometrin matkan Kempeleestä työpaikalleen.
”Olen pyöräillyt vuosia. Välillä on ollut pitempiä taukoja, mutta vuosi sitten sain sähkökäyttöisen työsuhdepyörän. Se on innostanut pyöräilemään päivittäin.”
Hän polkee matkan nykyisin puolessa tunnissa, vanhan ajan pyörällä siihen meni vartin verran kauemmin. Kovassa tuiskussa tai räntäsateessa Kari laittaa silmille laskettelulasit. Vaikein pyöräilykeli on silloin, kun tiet ovat paksussa loskassa. Hän on vuosien aikana monesti kaatunut, mutta onneksi pahempia vaurioita ei ole seurannut.
”Kaatumiset ovat johtuneet ihan omasta varomattomuudesta. Pyöräteiden huollossa ei normi talvikelillä ole valittamista. Tie, jotan ajan työpaikalle, on usein huollettu jo ennen autoteitä.”
Parasta pyöräilyssä on Karin mielestä se, että mieli lepää. Ei tarvitse ajaa autojonoissa ja välillä voi pysähtyä vaikka katselemaan maisemia. Ne näyttävät aivan erilaisilta kuin auton ratista käsin.
”Ja jos on oikein huono keli, perille päästyä tulee voittajafiilis!”
Pyöräliitto arvelee jo yli 100000 suomalaisen käyttävän työsuhdepyörää. Kempeleläinen Kari Huusari on yksi heistä. Hän polkaisee töihinsä autoliikkeeseen säällä kuin säällä.
”Ja jos on oikein huono keli, perille päästyä tulee voittajafiilis!”
Kaupungininsinööri Eelis Rankka on ylpeä Oulun maineesta talvipyöräilykaupunkina.
”Kaikkein suosituimmat pyörätiet sijaitsevat puistoissa kaukana autoteistä ja tarjoavat usein lyhyimmän reitin määränpäähän. Niillä on myös rauhallista, turvallista ja viihtyisää liikkua. Keväisin niillä on katupölyäkin vähemmän.”
Rankka kertoo, että pyöräilyä sujuvoitetaan myös kevyen liikenteen ledivalomerkinnöillä. Jalankulkijan ja pyöräilijän kaistat erottaa lumisellakin tiellä, kun ne heijastetaan tien pintaan. Talvellahan ajoratamaalaukset eivät näy.
”Pyöräilen myös itse usein työmatkat. Se on halvempaa kuin autoilu.”
Rankan mielestä pyörän selästä aistii kaupunkitunnelman paremmin. Viihtyisiä pyöräreittejä on miellyttävää ajella. Hänenkin työmatkareittinsä kulkee yli Oulujoen ja läpi puistojen. Millainen olisi tulevaisuuden toivekaupunki liikkumisen kannalta?
”Ihmisillä olisi itse mahdollisuus päättää miten liikkuvat, heillä olisi eri vaihtoehtoja ja esimerkiksi pyöräily olisi helppoa ja mukavaa joka puolella. On tärkeää, että kaupunki aktivoi ihmisiä liikkumaan pyörällä. Jos kaikki autoilisivat, lisääntyisivät ruuhkat ja pitäisi rakentaa yksi autokaista lisää vilkkaimmille alueille. Nyt joka neljäs tai viides asukas tekee arjen matkat pyörällä.”
Kaupungininsinööri Eelis Rankka nauttii omasta työmatkastaan pyörän selässä yli Oulujoen ja läpi puistojen.
”Kaikkein suosituimmat pyörätiet sijaitsevat puistoissa kaukana autoteistä."
Apulaisosastonhoitajana työskentelevä Minna Savukoski ei kelejä pelkää. Pitää olla tosi rankka vesisade tai kova pakkanen, ennen kuin hän jättää polkupyöränsä kotiin.
”Työpaikalle Peltolaan täältä Ranta-Koskelasta on kuuden kilometrin matka. Tie menee kivaa reittiä, matkan varrelle osuu joen ylitys ja metsämaisemaa. Vaikka välillä joudun polkemaan Nelostien kyljessäkin, niin sen vastakohtana näen kauniita maisemia.”
Tavallisen vaihdepyörän selässä istuva Minna on pyöräillyt läpi elämänsä. Hän asui Pattijoella, mistä lähimpään kaupunkiin Raaheen oli noin kuusi kilometriä.
”Meillä ei ollut autoa, joten pyörällä mentiin joka paikkaan. Kun siirryin lukioon Raaheen, poljin kouluun valtatien pientareella, rekkojen vieressä.”
Neljä vuotta sitten kävi hassusti. Minna palasi töistä ja hänen piti kääntyä tienhaarassa kotiin päin. Tie oli hyvin hiekoitettu, mutta niinpä hän vain meni nurin.
”Minulla oli kitkakengät jalassa, ja kun tuntui että kaadun, pistin jalan maahan. Tavallisella kengällä jalka olisi ehkä liukunut eikä olisi käynyt niin pahasti. Kitkakenkä kuitenkin tarttui saman tien hiekkaan ja nilkkani murtui. Kipsaamisen jälkeen jalkaan tuli vielä veritulppa, olin kaksi kuukautta sairauslomalla.”
Kokemus ei ikänsä pyöräillyttä Minnaa pelästyttänyt. Kaatumisen jälkeen hän laittoi eturenkaaseen nastat talvipyöräilyä varten. Kun jalka tervehtyi, hän hyppäsi pyörän selkään kuten ennenkin.
Koko elämänsä pyöräillyt Minna Savukoski nousi takaisin satulaan heti, kun murtunut jalka parani. Nastarenkaan hän lisäsi etupyörään pitoa parantamaan.
”Meillä ei ollut autoa, joten pyörällä mentiin joka paikkaan."
Oulun kuuluisimman nähtävyyden, Toripolliisin vierellä seisoo pyörineen Juha Karjalainen.
Kainuusta muuttanut Juha liittyi muutaman vuoden asumisen jälkeen Oulun polkupyöräilijät -yhdistykseen. Paikallisen etujärjestön tavoitteena on tukea ja edistää pyöräilyliikennettä.
”Heillä on Facebookissa avoin ryhmä, jota aloin seurata ja kiinnostuin itsekin. Pyöräilijät kokoontuvat omien kokousten lisäksi muutaman kerran vuodessa illanviettoihin, joissa tapaavat samanhenkistä väkeä. Illanviettoihin voi osallistua kuka tahansa.”
Sähkösuunnittelijana työskentelevä mies polkee päivittäin lähes kuusi kilometriä Laanilan kaupunginosasta Nuottasaareen työpaikalleen.
Juha sanoo, että pahin pääkallokeli on yleensä silloin, kun sää on lähellä nollaa kumpaan suuntaan vaan. Pääväylät on hyvin hoidettu, pienemmät pyörätiet sen sijaan on vain paikoin hiekoitettu.
”Jos ei lumisateen jälkeen ole kunnolla aurattu, olen saattanut lähettää palautetta netin palautepalvelun kautta. Olen saanut aina asiallisen vastauksen.”
Juhalla on kolme pyörää, joista yksi on varustettu nastarenkailla.
”Aivan sattumalta. Se on halpa mummopyörä, jossa sattui olemaan ostaessani nastarenkaat. Käytän sitä yleensä vain, jos menen esimerkiksi junareissulle, halvan pyörän uskaltaa jättää juna-asemalle”, mies virnistää.
Oulun rannassa Toripolliisi vahtii, että liikenne sujuu niin kuin pitää. Pyöräilijäyhdistyksen aktiivijäsen Juha Karjalainen osaa onneksi liikennesäännöt.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tilaa Kodin Pellervo nyt
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Isokyröläinen Reijo Haapanen viettää mielellään aikaa verstaassaan. Siellä on nikkaroitu keinutuolit, polkupyörä, mahapiironki – paljon pientä ja suurta.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Tuuria ja turinoita
Helppoa kun sen osaa