Pinsiössä on totuttu rakentamaan talkoilla ja pitämään huolta.

Pinsiö-nimi tulee kantasuomen sanasta pinsu, joka tarkoittaa kylmää, koleaa ja karua seutua. Sellainen paikka Pinsiö ei ole ainakaan nykyään, vaan se on vireä ja vetovoimainen maaseutukylä Pirkanmaalla.

Koko valtakunnan mitassa ainutlaatuista on, että Pinsiö sijaitsee kolmen kunnan alueella. Se on yhtä aikaa nokialainen, hämeenkyröläinen ja ylöjärveläinen. Yhteistyötä on siis opittu tekemään moneen suuntaan. Tosin aina se ei ole tuottanut toivotunlaista tulosta.

”Meillä ei ole painoarvoa päätöksenteossa, koska olemme jokaiselle kunnalle syrjäseutua”, summaa Pinsiö-Seuran varapuheenjohtaja Veli-Matti Alanen.

”Huuto ei kuulu päättäjille asti”, myöntää Pinsiö-Seuran sihteeri Anne Mastomäki.

Säästöpaineissa kärvistelevä Hämeenkyrön kunta on päättänyt sulkea sata vuotta toimineen Pinsiön koulun. Se kirpaisee, sillä oppilaista ei ole pulaa. Tällä hetkellä heitä on 68. Ensi lukuvuonna edessä on oppilaiden uusjako Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kouluihin.

”Pinsiöön muuttaa joka vuosi viidestä kymmeneen perhettä. Yksi kyläläisiä yhdistävä tekijä putoaa nyt pois”, Veli-Matti sanoo. Hän arvelee Hämeenkyrön valmistautuvan päätöksellään jo mahdollisiin kuntaliitoksiin, joissa panostetaan suuriin yksiköihin.

Pinsiö-Seuran sihteeri Anne Mastomäki vakuuttaa pysyvänsä kylässä niin kauan kuin ajokortti on voimassa.

Mutta ei hätää. Pinsiössä on vuosikymmenten saatossa rakennettu talkoilla ja pidetty huolta niin ihmisistä, kirkosta kuin kylän teistäkin.

Elinkeinorakenne on muuttunut radikaalisti entisajoista, sillä kahdeksansadan asukkaan kylässä toimii enää yksi lypsykarjatila. Lehmien sijasta aitauksissa laiduntavat nyt lampaat ja hevoset, joita on arvioilta kolmisensataa.

”Synnyin 56 vuotta sitten maanviljelyskylään, johon siirtokarjalaisia lukuun ottamatta ei tullut ketään ja josta kukaan ei lähtenyt. Nyt Pinsiöön on muuttanut runsaasti uusia asukkaita, jotka käyvät töissä kylän ulkopuolella”, Veli-Matti taustoittaa.

Vetovoimatekijästä ei ole epäilystä: Pinsiössä voi elää keskellä monimuotoista maaseutua, mutta kaupunkiinkaan ei ole pitkä matka. Tampereelle ehtii autolla vajaassa puolessa tunnissa.

”Kaukana kaikesta, mutta lähellä kaikkea”, Anne kiteyttää ja vakuuttaa pysyvänsä kylässä niin kauan kuin ajokortti on voimassa.

”Nuorena vannoin, etten palaa ikinä, mutta toisin kävi. Kun äiti kuoli vuonna 1988, muutin Tampereelta takaisin isäni tueksi. Pinsiö on minulle luontevin paikka asua.”

ULLA SAIKKONEN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat

Lue koko juttu painetusta lokakuun 2017 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät lehden kokonaisuudessaan myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.