Talomme peräkammarissa on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa asustellut monenmoista väkeä. Lapsia ja aikuisia, vuokralaisia ja evakoita, kauppiaita ja talon tyttöjä – kaikille on löytynyt katto pään päälle ja tukevat hirsiseinät ympärille.

Kammarin ovi on käynyt tiuhaan. On tultu ja menty, muutettu taloon ja pois, kuljettu sisään ja ulos, kannettu matkalaukkua, levitetty puista sohvaa ja pedattu siskonpetiä lattialle.

Lähes neljännesvuosisata sitten kammariin asettautui jälleen uusi asukas. Tammikuinen autokyyti oli ollut sille koettelemus. Sanomalehdet ja viltit olivat kutittaneet ja puristaneet, pimeys oli ahdistanut. Perillä peitoista kuoriutui hiukan viluinen ja kovin hämmentyneen oloinen matkalainen. Että tännekö nyt sitten? Ja minkähän vuoksi?

Hämmennys oli oikeutettua. Tulijan sukujuuret olivat Etelä-Afrikassa, sen hedelmällisissä laaksoissa ja lämpimillä vuorenrinteillä. Tieteellinen sukunimi Clivia viittasi puolestaan ylhäiseen kaimaan, Englannin hoviin. Ei ihme, että subtropiikin lapsi tunsi itsensä totaalisesti huijatuksi päätyessään keskelle itäsuomalaisen maalaistalon arkea.

Kliivia on saanut nimensä Northumberlandin herttuatar lady Charlotte Cliveltä. 1800-luvulla elänyt ylhäisönainen oli innokas kasviharrastaja ja ajan tavan mukaisesti erityisen innostunut kaukomaiden eksoottisista kasviharvinaisuuksista. Innon lisäksi Charlottella oli vihreä peukalo. Hän onnistui ensimmäisenä kasvattamaan ja kukittamaan eteläisestä Afrikasta tuodun kasviuutuuden, joka nimettiin myöhemmin vaalijansa mukaan.

Lady Clive oli läheisissä tekemisissä Englannin kuninkaallisten kanssa. Hän toimi muun muassa Iso-Britannian tulevan kuningattaren Victorian kotiopettajana. Nimitys oli tosin lähinnä muodollinen, ja varsinainen kasvatustyökin kärsi alusta saakka pedagogisista erimielisyyksistä. Tulevaa hallitsijaa valmennettiin ajanmukaisin tiukoin ottein, kun taas lady Clive suosi lempeämpiä keinoja. Nähtävästi juuri liian löyhinä pidettyjen opetusmenetelmien puolustaminen johtikin lady Cliven erottamiseen jo muutaman vuoden kuluttua.

Lady Clive ei jäänyt historiankirjoihin kuninkaallisten jälkeläisten varhaiskasvatuksen uudistajana. Hänen oma avioliittonsa jäi lapsettomaksi, eikä hän näin ollen päässyt toteuttamaan kasvatuksellisia ajatuksiaan käytännössä. Sen sijaan kliivian kasvattajana ja nimikummina hän jätti pysyvän jäljen.

Oma kliiviani asettui vähitellen taloksi. Se oikoi lehtiään, nyökkäili hyväksyvästi kammarin länsi-ikkunasta siirottavalle valolle. Kasvatti vuosi vuodelta enemmän poikasia ympärilleen, pääsi suurempaan ruukkuun ja tukevammalle jakkaralle. Leväytti auki oranssinpunaiset kukintonsa.

Yhä edelleen se näyttää kuitenkin vaipuvan syviin mietteisiin keskitalven lyhyinä päivinä. Ehkä se muistelee kotimaansa muhevaa multaa, kaipaa mereltä puhaltavia suolaisia tuulia. Sipaisen ohi kulkiessani sen suippoja lehtiä ja soittelen sille iltaisin afrikkalaisia sävelmiä.