Suljen oven perässäni ja löydän käsikopelolla valokatkaisijan tutulta paikaltaan. Himmeäksi kuluneen lasikuvun suojaama hehkulamppu syttyy ja tuo näkyväksi talvisuojaan varastoidut tarvekalut. Kastelukannut kyyröttävät virattomina hämärässä nurkassa, tyhjät amppelit ja korkeiksi torneiksi pinotut taimiruukut huojahtelevat tokkuraisina talviunessaan.
Litteiksi ladottujen multapussien ja kieppiinsä jähmettyneiden vesiletkujen takana on suuri, kumolleen käännetty ruukku. Päällepäin se ei erotu millään lailla savisista vieruskumppaneistaan, mutta vaatimaton ulkokuori harhauttaa. Juuri tämän ruukun alla on joulukätköni.
Aloitin kätkön valmistelun syyskuussa. Pyörittelin pulleita kylkiä, sormeilin suippoja kärkiä ja silkkipaperin ohuina kiertyviä rapisevia kerroksia. Burgundia ja purppuraa, palanen kultaa, siru sahramia. Häivähdys orientin eksotiikkaa, kätkettyjä aarteita ja vuosisatoja vanhaa tuoksua.
Punaruskea ruukunreuna tuntuu paljaaseen käteen viileältä, kun keikautan suuren ruukun varovasti kyljelleen. Sen alta pimeästä piilostaan paljastuvat istuttamani sipulit. Ne ovat ponnistaneet juurillaan vauhtia ruukun pohjasta ja kurkkivat jo varpailleen nousten ruukunreunojen yli. Suippenevien kupolien keskeltä työntyvät esiin vahapintaiset, vielä hennonvihreät versot.
Vuonna 1554 Itävallan keisari Ferdinand I nimitti Ottomaanien valtakuntaan uuden suurlähettilään. Valtioiden välinen diplomatia oli välttämätöntä, mutta mutkikasta, sillä mailla oli yhteinen raja, jonka linjaus ei ollut suinkaan kiveen hakattu. Vaativaa tehtävää hoitamaan lähetettiin Konstantinopoliin keisarin luottomies Ogier Ghiselin de Busbecq.
De Busbecq asui diplomaatin arvolle soveliaasti Turkin sulttaanin ylellisessä hovissa. Hän oli sivistynyt ja tiedonhaluinen mies, joka valtion etujen ajamisen ohella tutustui perinpohjaisesti vieraan valtakunnan tapoihin, kulttuuriin ja luontoon. Kokemansa ja näkemänsä hän tallensi huolellisesti matkakertomuksiin, joita lähetti säännöllisesti ystävälleen.
Kirjeiden lisäksi de Busbecq toimitti Eurooppaan kasveja, joihin oli ihastunut uudessa asuinpaikassaan. Yksi löydöistä oli hyasintti, jonka kukkavarsista sidottu kimppu ojennettiin tuoksuvana lahjana sulttaanin hovissa vierailevalle.
De Busbecq mainitaan usein historiankirjoissa miehenä, jonka ansiosta itäisen Välimeren alueella luonnonvaraisena kasvava laji kotiutui pysyvästi osaksi keskieurooppalaista kasvivalikoimaa. Helposti kuljetettavia hyasintin sipuleita on kuitenkin varmasti lähetetty, kuljetettu ja viety mukanaan jo satoja vuosia ennen de Busbecqin aikaa. Kiedottu pehmeään aasinnahkaan tai kätketty kallisarvoisiin kankaisiin, pakattu karavaanin matkaan.
Kenties tuoksuvia kimppuja on annettu lahjaksi Rooman keisarille ja Egyptin faaraolle. Tai viety Juudeaan, Daavidin kaupunkiin.
Hortonomi Tuovi Mutasen Mullan lumo -puutarhablogimme vie luomutilalle V-vyöhykkeelle.
