Lapsena opittu taito puhkesi eläkkeellä uuteen kukoistukseen.
”Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni siitä, että opin tekemään himmeleitä, sillä harrastuksesta on niin paljon iloa. Äitini oli kotoisin Karjalasta, Uudeltakirkolta. Hän oli oppinut himmelien teon omilta vanhemmiltaan”, kertoo helsinkiläinen Pertti Mäkinen, 71.
Kaikki alkoi lapsuudessa Perniössä eräänä talvipäivänä, kun seitsemänvuotiaalla Pertillä ja hänen pikkusisaruksillaan Raunolla ja Pirkolla ei ollut mitään tekemistä. Äiti komensi lapsille sukset jalkaan, laittoi sakset pärekoriin ja lähti hiihtämään heidän kanssaan kohti peltoa.
Hangesta pilkistävät oljen korret kerättiin koriin. Kotona äiti opetti rakentamaan niistä himmelin. Sen retken jälkeen syntyi aika monta himmeliä, niin monta, että erilaiset työvaiheet jäivät pojan muistiin.
”Siihen aikaan tehtiin myös paljon vaatteita kotona. Muistan kerrankin, kun äiti kutoi siskolle villapaitaa jouluksi. Olin silloin yksitoistavuotias, kun äiti sanoi A mie en saa tätä Pirko villapaitaa valmiiks, jos sie et tie siihe toista hihhaa. Niinpä minä kudoin sen toisen hihan.”
Aika kului ja poika kasvoi. Muut riennot kutsuivat ja himmelit unohtuivat. Tulipa sitten kerran – vuosikymmeniä myöhemmin – joutilas kesäpäivä, jolloin Pertti huomasi, hänellä ei taaskaan ollut mitään tekemistä. Aikaa oli sen sijaan yllin kyllin, sillä mies oli jo eläkkeellä.
Pertti marssi askarteluliikkeeseen ja osti olkia, lankaa ja pitkiä neuloja. Ja kas kummaa, himmelin teko sujui. Niin pankkimiehestä tuli taas himmelintekijä.
Juhannuksena leikatut
Pertti osti aluksi ulkomaista olkea askartelukaupasta. Sittemmin hän saanut hankittua suomalaista olkea tuttaviltaan Tuupovaarasta.
”Kaikkein parasta on kotimainen rukiin olki, joka kannattaa leikata juhannuksen tienoilla joko sirpillä tai saksilla. Yleensä ostan olkia kolme sylillistä kerrallaan. Kauran olki on kaunista, mutta haurasta. Se menee helposti rikki.”
Ennen käyttöä oljet liotetaan vedessä. Sen jälkeen ne leikataan määrämittaan ja lajitellaan paksuuden mukaan. Lopuksi Pertti kuivattaa oljet marjanpuhdistusalustalla, avoimen ikkunan äärellä, jotta ne eivät kuivu liian nopeasti.
”Tarkistan vielä jokaisen oljen pudottamalla sen kovalle alustalle. Rikkinäisestä oljesta kuuluu erilainen ääni kuin ehjästä.”
Kun Pertti sai kyllikseen himmeleistä, hän alkoi valmistaa myös litteitä, saksalaistyyppisiä koristeita, kuten olkitähtiä.
”Tähtiin käytän olkia, jotka halkaisen peukalon kynnellä pystysuoraan syyn mukaan. Silitän litimärät oljet varovasti auki raudalla ensin nurjalta ja sitten oikealta puolelta. Silitetyssä oljessa on erittäin kaunis kiilto.”
Tähtien valmistuksessa Pertti käyttää apuna muottia, johon hän latoo halkaistut oljet kerroksittain. Viimeiseksi asetetaan hiukan leveämmät tukioljet. Työ sidotaan yhteen luonnonvärisellä langalla. Lopuksi olkien päät leikataan saksilla sopiviksi.
Ei kahta samanlaista
Olkitöiden tekemisessä tarvitaan muotteja, saksia, lankaa ja pitkiä neuloja. Ja paljon kärsivällisyyttä. Työskentelyä seuraa usein sylissä tai olkapäällä istuva Sepe-kissa, jolla on ikää kuusitoista vuotta.
”Periaatteenani on, että en tee kahta samanlaista himmeliä, vaikka perusosat noudattavatkin tiettyä kaavaa.”
Peruskuvio on kahdeksantahokas eli oktaedri. Sellainen syntyy, kun kaksi pyramidin muotoista osaa on pohjat vastatusten. Kuvion voi ajatella koostuvan kahdeksasta litteästä kolmiosta. Toinen säännöllinen monitahokas ikosaedri koostuu 20:stä kolmion muotoisesta sivusta eli tahkosta.
Himmeliharrastus vaatii selvästikin sorminäppäryyttä ja tilan hahmottamista, mutta tarvitaanko myös hyvää laskupäätä? “Algebran arvosana ei tainnut olla koulussa kummoinen, mutta geometria taisi olla 10.”
Erilaisilla materiaaleista ja muodoista saadaan aikaan erilaisia töitä, jotka voivat edustaa yhtä lailla perinteistä tyyliä kuin modernia sisustustaidetta.
”Aiemmin himmeleitä ostivat vanhemmat ihmiset, mutta nykyään myös nuoremmat ostavat niitä sisustuselementeiksi.”
Pertti Mäkinen kiteyttääkin himmelifilosofiansa 60-luvun Pojat-laulun sanoihin pätee vieläkin vanhat kaavat, uuden muodon vain ne saavat.
Lue koko juttu painetusta joulukuun 2017 Kodin Pellervosta. Koko lehti on saatavilla tilaajille myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.
