Taltioitu 28.10.2023 Kuopion Hirvilahdessa.
Lauri Hallikainen, äänitys
Luontoäänittäjä ei pidä meteliä itsestään, vaan nauttii, kun pystyy sulautumaan metsään. Juttu julkaistiin alun perin Kodin Pellervossa 11/2002. Se julkaistaan nyt uudelleen verkossa juhlistamaan tammikuun numerossa alkavaa palstaa, jonka avulla pääsee kuuntelemaan Lauri Hallikaisen tallentamia äänimaisemia.
Syksyn kiima-ajan jälkeen hirvisonnin upeat sarvet putoavat pois, koska niitä ei enää tarvita taisteluun lisääntymismahdollisuuksista. Keväällä sarvet alkavat taas kasvaa.
Vedenalaisessa maailmassa puhutaan paljon ja vietetään kutujuhlia ympäri vuoden. Kalojen kielellä kerrotaan, kun on nälkä tai pelottaa. Tämä ei ole kalavale!
Siinäpä krookus poikineen, sadoittain violetin eri sävyissä. Ja eräs, joka on juuri herännyt horroksesta.
Metsäpolulla lyllertää vastaan lyhytraajainen ja kömpelön oloinen viirunaama. Alituiseen maata nuuhkivan eläimen ulkomuoto ja tapa liikkua tuo mieleen jättikokoisen siilin. Mäyrä on syötävää etsimässä.
