Siirry sisältöön

Erkki Makkonen

  • Nähdään taas keväällä!

    Kohti etelää

    Aurinko painuu horisontissa kumpupilvien taakse ja maalailee taivaalle upeita pilvisäteitä. Niitä vasten kurkien siluetit näkyvät hyvin. Eletään syyskuun puoliväliä, kurkien päämuuton aikaa.

  • Veden ja taivaan välissä

    Seison Pielisjoen rannalla elokuun pimenevässä illassa ja ihailen horisonttia: mustana siluettina kaukainen vaarajono, punertava taivaanranta ja niiden yllä valaisevien yöpilvien sinertävänvalkoinen hehku. Tyyni vedenpinta peilaa maiseman.

  •  Kalalla kosittu

    Istun rantakivellä ja seuraan lapintiirojen kevätkiireitä. Linnuilla on takanaan uskomattoman pitkä muuttotaival Etelänapamantereen vesiltä koto-Suomeen. Todennäköisesti kyseessä on sama pari, joka pesi tällä paikalla myös viime kesänä.

  • Kevättalven kuutamolla

    Pakkanen nipistelee poskipäitä ja lumi narskuu kenkien alla, kun kuljen kapeaa tietä ylös vaaran rinnettä. Taivalta viitoittavat molemmin puolin korkealle kohoavat tykkylumen peittämät kuuset.

  • Lumeen kirjoitettu

    Jäljistä päätellen liikkeellä on ollut kettu. Vai olisiko sittenkin susi, ehkä ilves tai saukko? Merkit hangella avaavat ikkunan eläinten talviseen elämään.

  • Kärpän kintereillä

    Makaan lumihangella pienen hakkuuaukion keskellä ja leikin kuurupiiloa kärpän kanssa. Valkoinen nappisilmä kurkistaa lumikumpareen takaa ja katoaa saman tien.

  • Valtias valtakunnassaan

    Syksyn kiima-ajan jälkeen hirvisonnin upeat sarvet putoavat pois, koska niitä ei enää tarvita taisteluun lisääntymismahdollisuuksista. Keväällä sarvet alkavat taas kasvaa.

  • Kiitos metsästä, sienet!

    Sadonkorjuun aika saa jalkoihin vipinää. Mieli tekee metsään: marjaan, sieneen tai ihan vaan nautiskelemaan. Suuret puut, syksyisen metsän tuoksu ja äänet. Niiden keskellä on hyvä olla.

  • Pulinaa pinnan alla

    Vedenalaisessa maailmassa puhutaan paljon ja vietetään kutujuhlia ympäri vuoden. Kalojen kielellä kerrotaan, kun on nälkä tai pelottaa. Tämä ei ole kalavale!

  • Kevättalven kuutamolla

    Painan kodin ulko-oven kiinni, nakkaan repun selkään ja kameran jalustoineen olalle. Kelmeä kuu loistaa ohuen pilviharson läpi ja valaisee maisemaa.

  • Huiskuhäntä, rahaturkki

    Pihapiirin pikakiitäjä

    Oravalla on aina kiire. Jos pörröhäntä pysähtyy, se vain miettii seuraavaa siirtoaan ja syöksyy kohta uuteen seikkailuun. Tuuhea häntä lämmittää talvella ja varjostaa helteellä.

  • Kuin säde auringon

    Puuhastelen puutarhan syystöissä. Yllättäen pensasaidan kätköistä kantautuu tik, tik, tik… Kuin pienten hopeatiukujen helkettä.