Synnyinkodin kutsu
Juha Vainio palasi Helena-vaimonsa kanssa tuttuun maalaismaisemaan 43 vuotta sitten. Vuosien varrella taloa on laajennettu, ja navetasta on tullut lehmien, possujen ja hevosten kotipesän sijaan paikka pienelle puodille.
Suomessa on enää muutama kyläbaari. Kahvila Annukka Lieksan Nurmijärvellä on yrittäjänsä elämäntapatyö.
Näin sujuu small talk Lieksan Nurmijärven tapaan:
“Kymmeniä vuosia olen metsässä ollut. Sutta en ole nähnyt, mutta karhuja vaikka kuinka paljon. Ahmankin olen kohdannut”, Erkki Kiiskinen kehaisee.
“Minä olen ollut lenkillä karhun kanssa”, Pentti Laitinen säestää.
Karhujuttuja tuntuu riittävän jokaisella läsnäolijalla. Kun ne on käyty läpi, siirrytään marjastukseen.
“Mustikkaa on kerätty tänä syksynä yhdeksän ämpärillistä”, Pentti ynnää.
“16 sankoa olen saanut puolukkaa”, Pekka Tukiainen pistää paremmaksi.
Sitten kyläparlamentti siirtyy puimaan susikysymystä. Mutta vihelletäänpä peli poikki, sillä tämä reportaasi ei käsittele petopolitiikkaa. Sen sijaan aiheena on paikka, jossa tätä small talkia käydään.
Nurmijärven kylä Lieksassa on kaukana kaikesta. Se kohoaa huomaamattomana talorykelmänä kolmisenkymmentä kilometriä keskustasta Kuhmoon päin. Kylä tunnetaan myös Jongunjokena – erotuksena siitä tunnetummasta Nurmijärvestä Uudellamaalla.
Aikoinaan erämaakylässä on ollut kolme kauppaa, kaksi pankkikonttoria, posti ja koulu. Sittemmin Nurmijärvi on kokenut tyypillisen syrjäkylän kohtalon.
Kyläyhdistys laski Nurmijärven ja lähikylien asukkaat viisi vuotta sitten ja sai tulokseksi 178. Kun sama rätinki tehtiin nyt uudelleen, asukasluku oli pudonnut 110:een. Tänä vuonna kylään on syntynyt yksi lapsi.
Mutta Nurmijärvellä on jotakin, jota muualla ei ole: ympäri vuoden auki oleva baari-kahvila. Millään markkinatalouden logiikalla sen ei pitäisi olla täällä, mutta siinä se vain seisoo ja avaa ovensa joka aamu.
Kyläkauppakin alkaa olla Pohjois-Karjalassa harvinainen näky. Tällä hetkellä niitä on koko maakunnassa yhdeksän, kun 40 vuotta sitten luku oli lähes 250.
Kyläbaari on jo valtakunnallinen harvinaisuus, joita on koko maassa enää muutamia. Esimerkiksi legendaariset Alman baari Kittilän Pokassa ja Sevettijärven baari Inarissa ovat sulkeutuneet jo vuosia sitten.
Kahvila Annukka sen sijaan vaikuttaa syyskuisena lauantaina suorastaan vilkkaalta. Ovi käy jatkuvasti ja keskustelu raikaa.
“Metsämiehiä on liikkeellä, kun linnustus alkoi. Paikallisella viljelijällä on myös perunannostopäivä”, Annukka Kaltiainen kuvailee sesonkia.
Ja totta tosiaan. Maastopuvut ja vyöllä roikkuvat puukot paljastavat, millä asioilla monet asiakkaat ovat liikkeellä. Parkkipaikalla on helppo todeta, että paikallinen automuoti on jämäkkä maasturi ilman sitä c-alkuista etuliitettä.
“Ihan järkyttävää, että lintumetsästystä jatkettiin joulukuulle”, Timo Kettunen päivittelee ja saa saman tien taustatukea melkein joka suusta. Vaikka metsäkanalintuja on pitkästä aikaa vähän enemmän, ei kanta elvy, jos metsästystä lisätään.
“Täällä kuulee kaikki jutut. Kuuntelen mielenkiinnolla metsästysasiatkin, vaikken itse metsästä. Käyn melkein päivittäin”, Nurmijärvellä asuva Jari Nevalainen kertoo.
Merja Malinen kehaisee kahvin kanssa ottamaansa piirakkaa. Annukkaa hymyilyttää. “Netissä pyörii nyt maailman parhaan omenapiirakan ohje. Sehän on sama ohje, jolla olen aina leiponut.”
Piirakka on takuulla tuoretta. Annukka on herännyt leipomaan jo varttia yli neljä aamuyöllä.
“Neljän ja viiden välillä yleensä nousen. Laitan ensimmäisen taikinan tulemaan. Täyttelen sämpylöitä. Sitten laitan toisen taikinan nousemaan. Pullataikina ottaa oman aikansa – se on rutiini minulla”, Annukka kuvailee.
“Munkit ja pullat on se juttu, joka ihmisiä vetää. Myyn niitä myös ulos.”
Onneksi työmatkaan ei sentään tuhraannu aikaa. Baarinpitäjä asuu työpaikkansa takahuoneessa – parinkymmenen neliön kompaktissa boksissa. Se on sopiva eronneelle sinkulle. “Tämä on nopea siivota. Baarissa riittää puunattavaa senkin edestä.”
Annukalla ei ole omaa keittiötä, vaan baarin keittiö on myös hänen keittiönsä. Talvella aamurutiinit alkavat tulen sytyttämisellä puuhellaan. Myös baari lämpiää suureksi osaksi aidolla leivinuunilla.
Koko jutun löydät marraskuun 2019 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana käytössäsi on myös digilehti.