Yllättävän moni työikäinen kärsii tunnistamatta jäävästä huonokuuloisuudesta.
Susanna Peltonen saa hyvin selvää luokan äänistä kuulokojeensa avulla.
Kuulon huononeminen heikentää terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia: hoitamaton kuulovika voi aiheuttaa ahdistusta ja jopa dementoitumista. Nuoremmilla siihen liittyy usein yksinäisyyttä, uupumista ja masennusta.
Vaivaan on monia syitä. Se voi johtua kuulohermon tai keskushermoston vauriosta tai sairaudesta, liiallisesta altistumisesta melulle, aivokalvontulehduksesta, Menieren taudista tai geneettisistä häiriöistä. Aikuisiällä yleisin vian aiheuttaja kuitenkin on ikä. Koska kuulo alkaa heiketä vähitellen jo viisikymppisenä, se saattaa jäädä itseltä tunnistamatta.
Kuuloliiton toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimun mukaan peräti 11 prosentilla työikäisistä on kuulon alenema. ”Huomaamatta jäänyt alenema heijastuu työssä jaksamiseen. Pahimmillaan se johtaa työkyvyttömyyteen, ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen ja menetettyihin työvuosiin.”
Vaikea hyväksyä
Hämeenlinnalaisen lehtori Susanna Peltosen, 42, kuulo aleni molemmista korvista Menieren taudin takia kymmenisen vuotta sitten. Tauti on kohtauksellinen oireyhtymä, joka ilmenee kuulon huononemisena, huimauksena ja korvien soimisena. Melko harvinaisen vaivan perussyytä ei tunneta.
”Menin työterveyslääkärille voimakkaan kiertohuimauksen takia. Maailma alkoi pyöriä niin, etten pystyssä pysynyt. Sain lähetteen korvalääkärille, joka kilautti äänirautaa ja kysyi, kuuletko. En kuullut.”
Yllättävää kuulon huononemista oli vaikea hyväksyä, Susanna myöntää. Nyt hänellä on keskivaikea kuulon alenema (41–70 dB), joka hankaloittaa esimerkiksi keskustelun seuraamista ja osallistumista siihen. Taustahälyssä puheen ymmärtäminen on vaikeaa.
”Erityisesti bassovoittoiset äänet ja konsonantit ovat kimurantteja. Seuraus on ollut siis päinvastainen kuin ikäkuulossa, joka leikkaa kuulosta ensimmäiseksi heinäsirkan sirityksen kaltaiset korkeat äänet.”
Susannan mukaan kuulon heikentyminen mullisti elämän täydellisesti. Ensimmäinen reaktio oli eristäytyminen. ”Olen aina ollut uusista asioista innostuva ja kaikessa mukana, mutta sairastumisen jälkeen katsoin sivusta ja yritin tulkita, mitä muut puhuivat. Vieraammassa seurassa yhä vetäydyn mieluummin taka-alalle, vaikka en häpeäkään heikentynyttä kuuloani.”
Yhteiset pelisäännöt
Susanna kertoo pohtineensa, että hänellä oli tasan kaksi vaihtoehtoa: ”Minun oli joko salattava huonokuuloisuuteni tai kerrottava siitä kaikille. Valitsin jälkimmäisen.”
Opinto-ohjaustyö Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa ei enää sujunut entiseen malliin. Huimauskohtaukset aiheuttivat pitkiä poissaoloja ja kuulon alenema vaikeutti kommunikaatiota.
Esimiesten ja työterveyden kanssa pidetyssä palaverissa päätettiin kokeilla työtehtävien uudelleen järjestelyjä, sillä Susanna oli hankkinut tarvittavaa täydennyskoulutusta. Nyt hän opettaa samassa oppilaitoksessa elintarvikealan ammattiaineita insinööreiksi valmistuville.
”Opettajan työ on jatkuvaa vuorovaikutusta, jossa kuulon merkitys on valtaisa. Siksi olen sopinut yhteisistä pelisäännöistä opiskelijoiden kanssa. Olen esimerkiksi kehottanut heitä puhumaan selkeästi kasvot minuun päin.”
Susannan mielestä huonokuuloiselle sopivat monipuoliset työtehtävät. Hän itse antaa luentojen lisäksi verkko-opetusta internetissä sekä lähiopetusta laboratoriossa ja pienpanimossa.
Lisää seulontaa
Pekka Lapinleimu perää parannusta kuulonhuoltoon; synnytyslaitoksilla, lastenneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, kutsuntatarkastuksissa ja meluammateissa tehdään kyllä seulontoja kuulovikojen varhaiseksi toteamiseksi, mutta aikuisiässä tarkastukset loppuvat. ”Yli viisikymmentävuotiaat ovat vailla systemaattista seulontaa, mikä auttaisi hakeutumaan avun piiriin. Ajoissa aloitettu kuulon kuntoutus lisäisi työvuosia, tukisi sosiaalisia suhteita, ehkäisisi muistiongelmia ja masennusoireita, vanhuksilla jopa dementiaa.
Rahaakin säästyisi. Hoitamaton huonokuuloisuus nimittäin aiheuttaa vuosittain miljardiluokan kulut useissa Euroopan maissa. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi maailmanlaajuisten kustannusten nousevan yli 700 miljardiin euroon.
Lapinleimun mielestä julkisessa keskustelussa tarvittaisiin vallankumousta.
”Nyt puhutaan kuulon kuntoutuksen kustannuksista, vaikka pitäisi keskittyä säästöihin, joita yhteiskunta saisi investoimalla seulontaan ja apuvälineisiin.”
Osa persoonaa
Kahdeksan vuotta sitten Susanna Peltonen huomasi, ettei saanut enää selvää oppilaiden puheesta. Tilannetta mutkisti entisestään Menieren tautiin liittyvä ääniyliherkkyys. ”Lautasten kolina ruokalassa suorastaan sattui korviin. Aiemmin samanlaisen aistimuksen aiheutti rentouttava musiikki.”
Ratkaisu löytyi molempiin korviin asennetuista kuulokojeista ja induktiosilmukasta.
”Kojeeni ovat pienet ja kätevät. Ilman niitä en pärjäisi, ja ne ovat osa persoonallisuuttani. Tärkeä osa elämässä on myös kuulontutkijallani, joka tuntee ja osaa säätää laitteen juuri sellaiseksi kuin tarvitsen.”
Lapinleimun mukaan kuulokojeet ovat kehittyneet valtavasti viime vuosikymmeninä, minkä vuoksi ne ovat tehokkaita, mukavia ja miellyttäviä käyttää. Kaiken muun hyvän lisäksi ne ovat lähes huomaamattomia.
”Ne pitävät yllä aivojen kykyä tulkita äänet oikein, eli ne estävät tai vähentävät kuulon aleneman haittavaikutuksia. Mitä aiemmin tarvittava kuntoutus aloitetaan, sitä paremmat ovat tulokset. Elämänlaatu kohenee selvästi, kun ei tarvitse koko ajan pinnistellä.”
Lähteet: Kuuloliitto sekä Terveyskirjasto: Kuulon heikkeneminen.
ULLA SAIKKONEN, teksti
TAPANI LEPISTÖ, kuva
