Lemmikin omistaja ei yleensä riemuitse irtokarvasta, mutta entä jos koiranvillaa käyttäisikin hyödyksi?
Raahelainen toimistosihteeri Riitta Tuomaala, 50, hankki ensimmäiset samojedinkoiransa vuonna 1992. Hän pitää kodinomaista koiratarhaa, jossa haukkujia ei ole kerralla kymmentä enempää. Vuosikymmenten aikana hänen tarhastaan on lähtenyt maailmalle satoja valkoisia karvaturreja.
Kalajoen kaupungin Raahen toimipisteen maaseutuasiamies Anni Mathlin, 60, on harrastanut kaikenlaisia käsitöitä nuoruudestaan lähtien. Noin 15 vuotta sitten Raahessa asuvat Anni ja Riitta tapasivat työpalaverissa. Puheeksi tulivat kummankin harrastukset. Anni muisti lukeneensa jostain, että koirankarvoista ja lampaanvillasta voidaan kehrätä erittäin pehmeää ja lämmintä lankaa.
Anni Mathilin käsissä puikot ovat viuhuneet nuoresta pitäen.
”Olin heittänyt tapaamiseemme asti koirankarvat roskiin, vaikka tiesin, että karvaa voi käyttää lankaan. Annin kanssa juteltuamme aloin kerätä karvat tarkasti talteen. Nykyisin myös osa kasvattamieni koirien omistajista toimittaa karvaa meille,” Riitta kertoo.
Anni pani heti toimeksi. Hän löysi Parkanosta kehräämön, joka suostui tekemään myös koirankarvalankaa. Lähistöltä hän tunsi lampureita, jotka lupasivat myydä suomenlampaan villaa. Riitta toi koirankarvat Annille kotiin, ja pian alkoi pakettiliikenne Parkanon ja Raahen välillä.
”Aloitimme sukilla ja lapasilla. Niihin käytimme kolmisäikeistä paksumpaa lankaa. Laitoimme Riitan tarhan nettisivuille kuvia tuotteistamme. Lisäksi jaoimme niitä sukulaisille kuten lapsille ja lastenlapsille lahjaksi sekä tuttaville. Kävimme myös kaupoilla muutamissa myyjäisissä ja messuilla. Pian puskaradion mainosrumpu kiiri laajemmalle ja aloimme saada tilauksia myös ventovierailta”, naiset kertovat.
Koiranvillalanka käy kaikkiin neuleisiin vauvansukasta villatakkiin.
Hirvimiesten himoitsemat
Kehräämölle koirankarvalangan tekeminen on tarkkaa puuhaa, jotta sekoitussuhde on oikea. Koirankarvan kehräämisen jälkeen laitteet on puhdistettava huolellisesti. Puolenkymmentä vuotta sitten Anni löysikin lähikunnasta Merijärveltä, noin 60 kilometrin päästä kehräämön, jonne materiaalit helppo viedä itse ja myös suunnitella valmistettavia lankoja. Kehräämö Cristinan kanssa yhteistyö on osoittautunut sujuvaksi ja joustavaksi.
”Yhtä koiraa kohti karvaa tulee ehkä 500 grammaa vuodessa, se on siis todella kevyttä. Karvaa irrotetaan koirasta ehdottomasti harjaamalla ja kampaamalla. Sitä ei siis missään tapauksessa parturoida kuten lampaita. Samojedinkoiralla on tavallaan kaksinkertainen karvoitus, alla pohjavilla ja päällä pidempi peitinkarva”, Riitta kertoo.
Riitan koirista kertyy karvaa noin kuusi kiloa vuodessa. Kun sekoitussuhde on noin kolmannes koiraa ja kaksi kolmannesta lammasta, toiminta ei pääse kasvamaan kovin suureksi. Kehrättyä lankaa kertyy maksimissaan 20 kiloa vuodessa. Koirankarvoista ja lampaanvillasta tehdään kolmisäikeistä ja tai ohuempaa kaksisäikeistä lankaa. Kokeiluna on lisätty kymmenen prosenttia nailonia, jotta langasta saadaan kestävämpää.
”Kehräämössä käydään yleensä kerran, korkeinta ankaksi vuodessa. 20 kilon lankaerälle kertyy hintaa kaikkine kuluineen lähes 2 000 euroa.”
Saapassukkiin, joita esimerkiksi hirvimiehet suorastaan himoitsevat, käytetään nailonilla vahvistettua lankaa. Näin sukista tulee kestävämpiä, sillä kulutus on kovaa miesten rämpiessä pitkin syksyisiä metsiä saaliin perässä. Koiranvillasukat eivät kostu yhtä nopeasti kuin tavalliset saapassukat.
Vaikka alusasuksi
Riitta Tuomaalan koiruuksista kertyy karvaa noin kuusi kiloa vuodessa.
Anni ja Riitta työskentelevät harrastuspohjalta. Molemmat käyvät vielä palkkatöissä, joten aikaakaan ei olisi enempään. Myöskään raaka-aine, noin 60 kiloa lankaa vuodessa ei riitä edes tyydyttämään kysyntää. Riitalla on tarhaansa varten toiminimi, mutta Anni vain ilmoittaa myyntivoiton verottajalle. Liikevaihto ei yllä arvonlisäverorajaan.
Riitan osuus harrastuksessa on koiranvillan kerääminen ja sekä tuotteiden markkinointi nettisivujensa kautta. Annin lisäksi puikoissa ahkeroi Riitan äiti Ritva sekä pari muuta käsitöistä innostunutta tuttavaa.
Vilkkainta aikaa on yleensä joulunalus. ”Aidot luonnontuotteet ovat haluttuja lahjoja paitsi lapsille myös sellaisille aikuisille, joilla on jo kaikkea”, Anni sanoo.
Koska langassa on kaksi kolmannesta pesemätöntä lampaanvillaa, se tuoksuu lampaalta. Se on samalla hieman rasvaista, mikä puolestaan hellii kutojien käsiä. Anni ja Riitta pesevät vasta valmiit tuotteet, eivät lankavyyhteä. He myyvät myös pelkkää koirankarvalankaa, joka maksaa noin sata euroa kilo.
Tuoteperheeseen kuuluu sukkia, tossuja, lapasia, kynsikkäitä, sormikkaita, säärystimiä ja pipoja. Koirankarvalangasta voi valmistaa kuitenkin mitä haluaa. Anni on tehnyt vaellusta ja hiihtoa harrastavalle tyttärelleen aluskerraston, joka puetaan ihoa varten kuten kaupan urheilukerrasto ikään. Tytär kehuu sen olevan aivan yhtä lämmin kuin ostettu ja läpäisevän kosteutta seuraavaan vaatekertaan kuten kuuluukin.
Ainakin Annin eläkeikään toiminta jatkuu ennallaan mutta kenties vilkastuu eläköitymisen myötä. ”Olen joskus sanonutkin, että mieluummin jalka poikki kuin käsi!”
Turkkia hellien
Samojedinkoira on arktinen, Venäjältä lähtöisin oleva pystykorviin kuuluva koirarotu. Se on väriltään puhtaan valkoinen tai kermanvalkoinen. Suomessa sitä pidetään yleensä seurakoirana, mutta se sopii myös valjakkokoiraksi.
Samojedinkoiran lisäksi Riitta on saanut ystäviltään myös eurasier ja chow chow -rotuisten koirien karvaa. Niitä sekoittamalla saadaan myös hieman tummempaa koirankarvalankaa. Lähes täysin mustaa tai ruskeaa lankaa saadaan luonnollisesti myös käyttämällä niiden väristen lampaiden villaa ja koirankarvaa.
Samojedinkoirien harjaus on osa niiden hyvinvointia, ja ne harjataan ja kammataan kerran viikossa. Koirat pestään noin kerran kuukaudessa. Niiden shampoot ja muut hoitoaineet ovat Riitan mukaan kalliimpia kuin ihmisten.
Harjoiksi ja kammoiksi eivät myöskään sovi tavanomaiset markettikamat. Riitta onkin ryhtynyt tuomaan ulkomailta laadukkaita turkinhoitotuotteita ja -välineitä, joita hän jälleenmyy Suomessa. Käsityönä tehtäviä kampoja ja harjoja valmistetaan mm. Saksassa ja Englannissa.
