Kotimainen kiinanlaikkuköynnöslajike ‘Annikki’ tekee ison karviaisen kokoisia hedelmiä.
Laikkuköynnökset ja minikiivit ovat läheistä sukua aidolle, hedelmätiskistä löytyvälle kiiville (Actinidia deliciosa). Meillä näkee koristekasvina yleisemmin kiinanlaikkuköynnöstä (A. Kolomikta). Hedekasvien lehtiin muodostuu ensin valkoisia laikkuja, jotka muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi.
Japaninlaikkuköynnöksen (A. arguta) lehdet ovat paksut ja kiiltävät eikä niissä ole lainkaan laikkuja. Kiinanlaikkuköynnös menestyy I–III-vyöhykkeillä, maanpeittopensaana kasvatettuna lumen alla V-vyöhykkeellä asti. Japaninlaikkuköynnös on edellistä arempi.
Kaksikotisiin laikkuköynnöksiin muodostuu minikiivejä, jos puutarhaan on istutettu yksi hedetaimi 5–8 emikasvia kohden. Kotimainen kokonaan vihreälehtinen ‘Annikki’ on yksikotinen kiinanlaikkuköynnöslajike, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat samassa kasvissa. Näin se tuottaa hedelmiä yksinäänkin.
Issai’ on yksikotinen japaninlaikkuköynnöslajike, joka talvehtii vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Muualla ‘Issai’ on istutettava kasvihuoneeseen tai isoon ruukkuun patiolle tai parvekkeelle, josta se siirretään talveksi viileisiin sisätiloihin. Hedelmät ovat samantapaiset kuin kiinanlaikkuköynnöksellä.
Satoa loppusyksyllä
Laikkuköynnökset viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta runsaan sadon toivossa kannattaa valita auringon puoli. Seinustalla on usein lämmintä, mutta myös kuivaa.
Kasvualustan tulee olla tuoretta, runsasravinteista ja läpäisevää sekä hivenen hapanta. Taimiväliksi reheväkasvuinen köynnös tarvitsee yhden metrin. Luonnossa puissa köynnöstelevät laikkuköynnökset kiipeilevät jopa 20–30 metrin korkeuteen, Suomessa säleikköön tai pergolaan tuettujen versojen pituuskasvu jää yleensä 3–5 metriin.
Koristekasvina kasvatetun laikkuköynnöksen voi antaa kasvaa vapaasti, mutta minikiivejä tuottavan köynnöksen versojen typistäminen parantaa satoa. Lannoitus saa olla maltillista, etenkin typpipitoisilla aineilla.
Laikkuköynnökset kukkivat kesäkuussa pienin, valkoisin ja tuoksuvin kukin. Vihreät, parisenttiset, kiiville tai karviaiselle maistuvat hedelmät kypsyvät syyskuun lopulla. Kypsänä hedelmä on pehmeä ja sen voi nauttia sellaisenaan kuorimatta. Satoa alkaa tulla yleensä 3–4 vuoden kuluttua istutuksesta.
