“Tämä on aina ollut paikka, jonne voi tulla.”
Hattuvaara
“Mie synnyin Kirkkonummella vuonna 1971.”
Hetkinen. Mitäs tuo Mika Hoskonen oikein sanoikaan. Ei kyllä kuulostanut yhtään kirkkonummelaiselta.
“Näin mie olen aina puhunut. Vanhemmat viäntää, sukulaiset viäntää… Kirkkonummelaiset sanoivat minulle aina, että et ole täältä kotoisin.”
Ja tavallaan he olivat ihan oikeassa. Mikan vanhemmat olivat hänen syntyessään juuri muuttaneet Ilomantsista Uudellemaalle, eivätkä he koskaan varsinaisesti kirkkonummelaistuneet. Kaikki lomat ja monet viikonloputkin vietettiin Hattuvaarassa. Siitä tuli Mikalle se todellinen lapsuusmaisema.
“Aika nuorena aloin metsästää. Silloin rajamiehet ja kaikki tunsivat toisensa. Tuolla jos itsekseen käveli, rajavartijat kysyivät, että kenenkäs poikia. Nykyään jos pikkupoika on yksin haulikon kanssa, se on käräjät.”
Etelä-Suomessa mies kuitenkin asui yli nelikymppiseksi ja teki kuljetusalan hommia. Sitten tuli avioero. “Tuli vaan sellainen olo, että nyt olisi mahdollisuus. Nelisen vuotta sitten pakkasin kamat kassiin ja lähdin.”
Hattuvaara ei ole sama kuin lapsena. Ennen kaikki serkut asuivat täällä. Nyt, kun Mika vihdoin itse on juurillaan, serkut ovat muuttaneet pois.
“Se on tosiasia, että väki vähenee. Olen kylän toiseksi nuorin asukas. Joka vuosi täältä sammuu joku valo – viime vuonna neljä taloa jäi tyhjäksi.”
Olohuoneen televisiossa pyörii lätkämatsi. Tuloksella ei ole niin väliä, kunhan Suomi voittaa. Mikan vieressä peliä jännittää Johanna. Kolmekymppinen nainen ei ole asunut päivääkään muualla kuin Ilomantsissa.
“Ei ole ollut erityistä paloa lähteä pois. Täällä on sukulaiset ja täältä löytyy kaikki, mitä tarvitsen”, Johanna pohtii.
Ottelun päätyttyä pariskunta lähtee ilta-ajelulle bongaamaan karhuja. “Voin jäädä, vaikka viimeiseksi asukkaaksi tänne. Tule 20 vuoden päästä katsomaan”, Mika huikkaa vielä auton ovenraosta.
Patrikka
“Haluatteko muinaisolutta”, Erkki Palviainen kysyy.
Jotain ihmeellistä on tainnut tapahtua Patrikan kylästä löytyvällä Kolmikannan tilalla. Ainakin pihalla kirmaa kolme lasta. Viime vuonna Ilomantsissa näki päivänvalon 18 uutta suomalaista. Yksi heistä on Ukko, joka synnytettiin kotona, kuten Erkin ja Tea Tammisen muutkin vesat, Väinö ja Venla.
“Ukonputkea on käytetty oluen mausteena ukonjuhlissa. Jos löytyy ukonputkea, asuinpaikka on vanha. Täällä sitä on paljon! Lapsillani Ukolla ja Väinöllä on molemmilla oma putki.”
Erkki kaataa lasilliset pääkallopotenssiolutta. Huh. Tätä ei saa kaupasta.
Talon juomissa on aika villit mausteet. On koiruohoa, mahlaa, pihlajanversoja, kuusekerkkiä, voikukkaa, mesiangervoa, särmäkuismaa…
Ja lisää eksotiikkaa löytyy keittiöstä. On pakurietikkaa ja vaahterasokeria. Koko perhe on juuri tullut keräämästä aineksia villiyrttisuolaan. “Tämä on tällaista ruokapornoa. Kaupassa nämä aineet maksaisivat kymmeniä euroja kilo.”
Isäntä tietää, mistä puhuu. Hän oli mukana luontaistuotealan yritysten Puhdistamon ja Voimaruoan alkuvaiheissa. Sitten puhelin soi. Siellä oli liikemies Juha Kärkkäinen, joka pyysi Erkin Kärkkäinen-kauppaketjun luontaistuoteosaston valikoimapäälliköksi.
“Ajoin lähes 300-heppaisella Audilla. Meillä oli Espoossa 1200 euron vuokra. Luulin, että elämän tarkoitus on juosta hamsterinpyörässä.”
Palviaisten suku on kotoisin Ilomantsista. Erkki vietti täällä lapsuutensa ja nuoruutensa viisivuotiaasta alkaen. “Kun muutin 16-vuotiaana pois, sanoin vanhemmilleni, etten palaa ikinä.”
35-vuotiaana hamsterinpyörä alkoi kuitenkin ahdistaa ja omat juuret kiinnostaa. Nyt perhe tekee Patrikassa toukotöitä kolmatta kertaa.
“Täällä voi kokea itsensä nuoreksi 38-vuotiaana. Olen kirkkokuoron nuorin ja mieskuoron kolmanneksi nuorin. Kansalaisopistollakin olen melkein nuorin.”
Rivitalossa Joensuussa varttunut Teakin on sopeutunut: “Isoäiti sanoi joskus, etten pärjäisi maaseudulla. Mutta täällä on paljon mahdollisuuksia, kun vaan rahkeet riittää. Joskus kuitenkin kaipaan yhteisöä… Oi, haarapääsky!”
Tänään on suuri päivä. Lampaat pääsevät ulkoilemaan ensi kertaa koko keväänä. Karitsoita vähän ujostuttaa. “Trui-trui-trui-trui…”, Väinö houkuttelee.
“Lampaamme ovat karanneet naapurin pihaan. He eivät pahastuneet, vaan iloitsevat siitä, että kylällä on uutta elämää. Ovat ihan fiiliksissä, kun kukko kiekuu”, Erkki kertoo.
30-päistä kanalaumaa vartioi peräti kolme keskenään poikkeuksellisen hyvin toimeentulevaa kukkoa. Lampaita on kolme ja karitsoja viisi. Kohta niitä taitaa tulla lisää, sen verran keväästä huumaantuneelta vaikuttaa laitumelle päässyt pässi.
Perheellä on omasta takaa hunajaa, perunaa, kurpitsaa, maissia, hernettä… Suunnitelmia ja unelmia on vielä enemmän.
“Se, mitä täällä voi tehdä, on itsestä kiinni.”
Lisää ilomantsilaisten tarinoita löydät kesä-heinäkuun 2019 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana koko lehden löydät myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.