Huonekasvit tarvitsevat viihtyäkseen valoa, vettä ja ravinteita. Kukkamullan ilmavuutta ja kosteustasapainoa voi kohentaa kevyillä väliaineilla. Kokonaan mullaton viljely saattaa olla liikakastelijan pelastus.
Kun kevätaurinko alkaa paistaa, kuivassa huoneilmassa sinnitelleet huonekasvit tarvitsevat uutta puhtia. Pölyyntyneet kasvi viedään suihkuun. Pitkiksi venähtäneet ja lehtiä varistaneet yksilöt leikataan alas ja tiiviiksi kasvaneet jaetaan.
Uusia alkuja syntyy myös pistokkaista, jotka juurtuvat nyt nopeasti. Mullan vaihto on monen huonetarhurin odotettu keväinen puuha. Olisiko aika kokeilla jotain uutta, esimerkiksi mullatonta viljelyä?
Perinteiset kukkamullat
Mullan tehtävänä on toimia veden ja ravinteiden varastona sekä pitää kasvit paikoillaan. Kauppojen hyllyiltä löytyy kolmenlaista multatyyppiä.
Tropiikista kotoisin oleville kasveille sopii perinteinen kukkamulta, jossa on turvetta, hiekkaa, hiesua ja hietasavea. Altakasteluruukuille ja isoille huonekasveille käyttökelpoisempaa on hiekkapitoisempi ja rakenteeltaan kestävämpi viherkasvimulta.
Kaktuksille ja muille sukkulenteille suositellaan vettä läpäisevää ja miedosti lannoitettua kaktus- tai mehikasvimultaa. Kämmekkäkasveille käytetään karkearakenteista ja ilmavaa puun kuorta, joka ei ole varsinaisesti multaa. Uutuutena on saatavissa myös rahkasammalesta tehtyä kasvualustaa.
Ilmavuutta kasvualustaan
Tavanomaiset kukkamullat tiivistyvät melko nopeasti. Tällöin juuret eivät saa happea ja mätänevät helposti. Liikakastelu vielä pahentaa tilannetta.
Kasvualustan ilmavuutta voi parantaa kevyillä väliaineilla. Briketteinä myytävä, kosteutta sitova ja ilmava kookoskuitu saadaan käyttövalmiiksi turvottamalla sitä vedessä. Vulkaaninen vermikuliitti kuohkeuttaa multaa ja imee itseensä vettä luovuttaen sitä pikkuhiljaa kasvien käyttöön. Myös perliitti lisää kasvualustan kuohkeutta, mutta se ei ime samalla tavalla vettä kuin vermikuliitti.
Kekkilän viherkasvisora on puhdasta islantilaista hohkakiveä, joka imee ja varastoi runsaasti vettä ja luovuttaa sitä kasvien käyttöön tarpeen mukaan. Myös poltetusta savesta valmistettuja kevytsoria ja savirouheita voi käyttää kasvualustan ilmavoittamiseen ja kosteuden säätöön.
Savirouheella täytetyn ruukun vesitasomittari helpottaa kastelua.
Mullaton viljely
Huonekasvien kasvattamiseen ei välttämättä tarvita multaa laisinkaan. Esimerkiksi kookoskuidusta, perliitistä, kevytsorasta ja kaarnasta koottu kasvualusta ei sisällä multaa. Mullattoman kasvualustan voi koota myös pelkästään epäorgaanisesta väliaineesta, kuten edellä mainituista sorista ja savirouheista.
Väliaine varastoi vettä, antaa kasville tukea ja suojaa juuria valolta. Mullattomassa viljelyssä kastelu helpottuu ja mullanvaihto jää historiaan. Väliaineen voi vain huuhdella kerran pari vuodessa. Astiat kannattaa puhdistaa mahdollisesta levästä silloin tällöin.
Istutusruukkuina käytetään joko vesiviljelyyn tarkoitettuja tai tavallisia ruukkuja. Ulkoruukun on oltava vedenpitävä ja valoa läpäisemätön, ja mielellään muutamaa senttiä suurempi kuin sisempi reiällinen viljelyruukku.
Viljelyruukkuun asetettava vesitasomittari helpottaa kastelua. Kasteluvirheet vähenevät, kun vettä lisätään vasta mittarin niin näyttäessä. Ilman mittalaitteitakin pärjää. Lajista riippuen kasvupohjan annetaan kuivahtaa ennen uuden veden lisäystä. Kastelun tarpeeseen vaikuttavat kasvilaji, olosuhteet ja väliaineen koostumus, mutta yleensä kasteluväli pidentyy.
Viherkasvisora on islantilaista hohkakiveä. Se varastoi paljon vettä.
Viherkasvisora huuhdellaan ennenkäyttöä.
Viljelyruukun pohjalle laitetaan pala verkkoa ennen soran tai rouheen lisäämistä.
Jos haluaa vaihtaa kasvatusalustan mullattomaksi, siirrettävän kasvin juuret täytyy hellästi puhdistaa.
Ravinteet pullosta
Mullaton viljely on kätevintä aloittaa vedessä juurrutetulla pistokkaalla. Jos taas haluaa siirtyä multaviljelystä mullattomaan, siirrettävien kasvien juuret pestään varovasti puhtaiksi ennen istutusta.
Kasvia pidetään muutama tunti vesiastiassa, jotta sen nestejännitys on istutettaessa mahdollisimman suuri. Viljelyruukun pohjalle lisätään pala katekangasta tai hyttysverkkoa estämään kasvupohjan valumista ulos rei’istä. Sora ja rouhe huuhdellaan ennen käyttöä irtopölystä.
Mullaton viljely sopii useimmille huonekasveille, tosin isot kasvit kaipaavat tuentaa. Mehikasvit ja kuivassa viihtyvät kasvit kannattaa istuttaa hiekkapitoiseen multaan. Kun kokemusta karttuu, saattaa niidenkin kasvatus onnistua ilman multaa.
Koska epäorgaanisissa sorissa ja rouheissa ei ole ravinteita tavanomaisen kukkamullan tapaan, täytyy kasveille antaa ravinteet kastelulannoitteen muodossa. Lannoitus aloitetaan parin viikon päästä istutuksesta ja jatketaan mietona liuoksena joka kastelukerta. Muu kasvin hoito on samanlaista kuin mullassa kasvavienkin.
Puhtaasti parhaaseen kasvuun
Maaliskuussa alkaa ikkunalaudoilla olla riittävästi luonnonvaloa tanakoiden taimien kasvatukseen. Esikasvatus on tarpeen lajeille, jotka eivät suoraan avomaalle kylvettyinä ehdi tuottaa satoa.
Taimikasvatukseen tarvitaan multaa, kylvölaatikoita tai ruukkuja sekä nimisäleitä ja muovikelmua. Siemenet ripotellaan miedosti lannoitettuun ja ilmavaan kylvömultaan tai kaktusmultaan. Myös turpeen ja hiekan seos sekä sammalnapit ovat hyviä kasvualustoja pienille taimille.
Tärkeintä on puhdas multa, sillä vanhassa maa-aineksessa saattaa olla taimia lakastuttavia taudinaiheuttajia. Myös ruukkujen ja kylvöastioiden tulee olla puhtaita.
Siemenet kylvetään joko hajakylvönä laatikkoon tai suoraan ruukkuihin. Useimmat siemenet peitetään kevyesti mullalla tai hiekalla. Mitä pienempi siemen, sitä vähemmän sitä peitetään.
Hajakylvetyt koulitaan eli istutetaan omiin ruukkuihinsa, kun taimiin ilmestyy ensimmäiset kasvulehdet sirkkalehtien lisäksi. Suoraan kasvuruukkuun kylvetyistä taimista jätetään jäljelle parhain ja voimakkain.
